Perillä oli kyllä hyvin outo tunnelma, kun saarella ei ole ollenkaan isoja teitä eikä moottoriajoneuvoja (paria poliisimopoa ja roskamopoa lukuun ottamatta). Oli kyllä kieltämättä todella rauhallinen tunnelma Phuketin melskeen jälkeen.
Hostellimme Kinnaree House oli ehkä kohdannut joskus tsunamin hivenen kosteasta tuoksusta päätellen. Majoittumisen jälkeen syötiin hyvin läheisessä ravintellissa ja tutustuttiin vähän saaren maisemiin. Samalla reissulla pojat kävivät sopimassa erään paikallisen suomalaispitoisen The Adventure Club sukellusfirman kanssa heidän viimeisestä sukelluskurssin koulutuspäivästä. Samalla sovittiin muillekkin sukelluksia tiistain varalle ja allekirjoittanut päätyi snorklaamisvaihtoehtoon.
 |
| Phi Phin rauhaisat kadut |
 |
| Iltamenoja |
Tiistaina pojat starttasi jo aikaisin viimeisille teoriatunneille. Ne olikin melko pian suoritettu ja päätettiin lähteä vielä näköalapaikalle ennen kun iltapäivän sukellukset koittaisivat. Näköalapaikka oli satojen rappusten päässä joten allekirjoittanut ei kiivennyt kuin puoleen väliin asti. Sen verran oli höntti olo, kun oli vasta herännyt ja vatsakin kurni. Isäntä, T ja H kiipesivät hiki virraten ylös asti ja oli kuvien perusteella kyllä maisemaa kerrakseen.
 |
| Näkäalapaikka |
Kiipeilyurakan jälkeen suunnattiin myöhäiselle aamupalalle läheiseen ravintolaan jonne kevyesti kipeä Jakekin pystyi onneksi tulemaan. Ruokailun jälkeen ehdittiin hivenen levätä, kunnes alkoi valmistautuminen sukellus-/snorklausretkelle. Muille oli siis edessä kaksi sukellusta ja allekirjoittaneelle snorklausta. Aluksi mentiin sukelluskeskukselle keräilemään kimpsuja, josta sitten siirryttiin satamaan ja lähdettiin pörryttämään kohti ensimmäistä sukelluspaikkaa nimeltään Hin Bida. Matka kesti noin 40 min. Perille päästyä muut laittoivat vermeet niskaan ja lähtivät tuonne vedenalaiseen maailmaan. Oli kyllä jotenkin orpo olo, kun löin snorklauskamat ylle ja yksin hyppäsin veteen ns. keskellä merta. Vielä kun on saanut traumoja tappajahai elokuvista, niin jännitys oli taattu, vaikka Thaimaan vesillä ei pitäisi mitään ihmisille suoranaisesti vaarallisia haita ollakkaan. Tovin vedessä pyörimisen jälkeen ei oikeastaan enää jännittänyt ja värikkäät kalat ym. merieliöt vei kyllä ajatukset muualle. Uskomaton näky se kalojen määrä ja se, kun pystyi uimaan aivan niiden lähelle. Ehdoton suosikki oli kyllä merikurkku joka mönki riutan pohjassa :).
Reilun puolen tunnin päästä torvi soi ja oli aika nousta takaisin laivaan. Kapteenin isä minua sinne kovasti auttoi ja keräsi jälleen kaikki meikäläisen sympatiapisteet. Hyvin tultiin toimeen, vaikka kielimuuri oli melkoinen. Hetken perästä saatiin sukellusryhmätkin kyytiin ja oli ruokatauon aika. Ruokailun aikana siirryttiinkin toiseen kohteeseemme nimeltään Bida Nok. Siellä halukkaat sai hyppiä veneestä mereen ja uida. Taukoilun jälkeen oli sitten vuorossa toinen sukellus. Minä taasen sain mennä snorklaamaan sellaisen ison kallion kupeessa olevaan lahdelmaa. Siellä riutta oli tosi lähellä pintaa ja näkyi paljon kaloja, meritähtiä, kurkkuja ja koralleja. Yksi pallokalakin eksyi meikäläisen eteen, mutta ei se ollut moksiskaan vaikka sen perässä porskuttelin. Salaa toivoin että se olisi poksahtanut.
 |
| Bida Nok |
 |
| Kapteenin isä |
Snorklaamisen jälkeen tovi odoteltiin sukellusryhmiä palaaviksi. Isännän ja Jaken ryhmä oli nähnyt merikilpikonnan. Salaa olin vähän kateelliinen. Ennen kotiinlähtöä nähtiin merikotka. Se oli aika hieno.
Kotimatkalla huristeltiin vielä läheisen lahdelman ohi jossa on kuvattu The Beach elokuva. Leonardoa ei tosin näkynyt.
 |
| Siellä näkyy The Beach |
Meripäivä oli todella onnistunut! Kiitos sukelluskeskusken henkiläkunnalle (Kalle, Jarkko, Kapteenin isä ja vessan pelottava hämähäkki joka minun onneksi pysyi koko ajan paikallaan).
Illalla kyllä vähän ramaisi.
-Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti