Kotona riittää puuhaa

Aamulla olikin sitten luvassa se kauan odotettu aikainen aamuherätys. Kuuden ennen piti nousta ylös ja kipittää läheiseltä pysäkiltä lähtevään lentokenttäbussiin. Ja voin sanoa, että yöllä ei kukaan nukkunut juurikaan neljää tuntia enempää. Matkaseurue oli siis aamusta kyllä melko hiljaisella tuulella. Ismo jälleen "leikki hengellään" ja yritti väkisin saada Minnan puhumaan. parin tunnin bussimatka meni torkkuessa melko nopsaa ja saavuttiin kentällä kolmisen tuntia ennen lennon lähtö. Saatiin rauhassa popsia aamupalaa ja pissutella sekä ostaa viimeiset tuliaiset. Päästiin myös kaikki kunnialla läpi kaikista tarkastuksista eikä edes Ismoa viety takahuoneeseen kumihanskatutkimuksiin vaikka läheltä ehkä liippasikin. On se herran kamerareppu sen verran epäilyttävä :D.

Lento itsessää meni hyvin ja ilma pilvien yläpuolella oli (yllätys yllätys) aurinkoinen. Tampereella oli poliisit heti meitä vastassa, mutta onneksi meitä ei alettu kopeloimaan vaan syynäykseen joutui belgialainen moottoripyöräseura joita suomen nimeltä mainitsematon moottoripyöraseura myös oli vastassa. Me jotenkin onnistutaan osumaan aina näihin poliisitilanteisiin. No joka tapauksessa hienosti saatiin kamppeet linjastolta ja päästtin pakkautumaan autoon. Orituvalla käytiin syömässä ja sitten mentiin hakemaan Rekkuja Tiinalta. Kovin olivat iloisia, kun kotiväki tuli paikalle. Paljoa ei tarvinut bokseihin kavreita houkutella. Kiitos Tiinalle ja sakille hyvästä hoidosta.

Retki oli oikein onnistunut, mutta on myös kiva olla viimein kotona. Veilä kun sais olohuoneen raivattua tavaran paljoudesta ja kaikki pyykit narulle. Nyt allekirjoittanut istuu kotikoneella ja tekee tältä erää vimosta päivitystä. Alla muutamia kuvia lennolta ja matkamuistoistakin. Sainpahan muuten joka maasta noukittua kiva tms. Hieno kokoelma.

-Henna

Lentokoneessa ompi tunnelmaa

Minnalla on sikanuha..saparo kasvaa jo

Tässä vielä pari kuvaa löydöistä. On vähän tummia, mutta ei jaksanut paljoa panostaa, kun sai vaan räpsytellä pokkarilla.

Söpöt puikot japsikaupasta

Todellinen löytö. Balleriinat 2.50

Ihastuttavia magneetteja löytyi matkan varrelta

Sain juoda rauhassa kotona pari kuppia OIKEAA KAHVIA! Ei mitään ihme tsufeelitkua.

Helatorstain toimintoja

Tänään olikin pyhäaamu, joten saatiin nukkua hivenen myöhempään. Puoli kahdeltatoista tavattiin Tarek hotellimme aulassa ja lähdettiin katselemaan paikallisia nähtävyyksiä. Aluksi matkattiin ratikalla Iimori nimiseen japanilaisten pitämään japanilaisvivahteiseen konditoriaan. Leivoksi oli kyllä joka lähtöön. Nam! Kolme Jousmäkeä päätyi ottamaan mansikkatartaletit joissa oli täytteenä ihastuttavaa vaniljakreemiä ja päällä mansikoita ja kiille. Voi voi voi! Minna sitten otti palan torttua jonka täytteessä oli vihreää teetä. Minna tykkäsi siitä, mutta minun mielestä se maistui ihan ahterilta :D.

Iimonrin tuotoksia mentiin nauttimaan jollekkin markkinapaikalle jossa oli outo huutava setä ja torvisoittokunta. Kahvitauon ja pakollisen torvisoittomusiikin kuuntelun jälkeen suunnattiin katselemaan kaikkea paikallista kuten isoa tuomiokirkkoa ja vanhaan kaupunkiin johtavaa vanhaa siltaa. Sillalla tepsuttelun jälkeen mentiin joen toiselle puolelle rantabaariin nauttimaan limukkaa ja odottelemaan Tarekin naikkosta. Nähtiin muuten villi olutbussi ja reissun ekna parsoni! On ne saksalaiset aika jänniä!

Maaren saavuttua lähdettiin katsomaan vanhasta kaupungista jäljellä olevia kadunpätkiä. Paljon oli ainakin lasinpaloja kadunkivien välissä. Tarkoitus oli myös mennä maistelemaan perisaksalaisia ruokia kuten pannukakkukeittoa,mutta onneksi paikka oli silloin vielä kiinni, koska ainakin minun epäluulo ruokia kohtaaan heräsi. Vanhaan kaupunkiin tutustumisen jälkeen etsittiin uutta ruokapaikka ja löydettiin sedän opastuksella ihastuttava turkkilainen ravintellin. Oli kuulkaa akvaariot ja kaikki. Ruokana oli minun mielestä outoa kebabbia, mutta ruoka oli muuten hyvää. Varsinkin alkusalaatti oli maukasta. Pojat vihas salaatinkastiketta, kun oli kuulemma liian etikkaista. Minna söi kebabrullan ilman kebabbia, eli sisällä oli silkkaa salaattia..hih hih! Lopuksi saatiin vielä tervetuliaisteet ilmaiseksi. Olipahan pijat pahhaa teetä, kun ei saanut maitoa...ök! Ruokailun aikana satoi ja ukkosti, mutta onneksi sade taukosi siksi aikaa kunnes pääsimme kiipeilemään 200m korkean talon katolle maisemia katselemaan. Olipahan komeat maisemat. Niin ja rakennukseen tullessa Minna jäi jumiin pysähtyvien pyöröovien väliin. Minä kuulin jotain kaukaista ulinaa, mutta en tunnistanut niitä Minnan avunhuudoiksi. Onneksi neiti pääsi kuitenkin itse pois pinteestä. Radiotalolta palattua päästiin taas aloittamaan kotimatka. Loppuilta kuluikin hyvin pakkosyöden loppuja eväitä, häröille samaisten eväiden kanssa, netissä vieraillen ja pakkaillen.

Niin joo. Sain muuten päivän reissulla aikaan ensimmiset (toispuoleiset) rusketusraidat. Pienet sille. Tap tap tap.

Huomenna onkin sitten aamulla aikainen nousu, kun bussi lähtee lentokentälle 07.00. Kotiin palattua onkin edessa koirien pesua, kun viihdyttävät kuulemma itteään kaivelemalla kuoppia ulkotarhaan.

Nyt vähitellen nukkumaan

-Henna

Olutvaunu

Samia ehkä jännittää

Ismo kuvasi taas tunteella maisemia

Syyllinen?

Paiskottiin yöllä Minnan nosepaketteja

Shop shop shop shopping is fun

Suuri ja odotettu Frankfurtin shoppailupäivä koitti kuulaana. Pojat oli aamulla todella innokkaita ja puhkuen ne paineli ovelle heti, kun annettiin lupa lähteä ostoksille. Metrolla mentiin suoraan Frankfurtin sydämeen josta löyti kaikki parhaat shoppailupaikat. Uu la laaaaa. Minnan kanssa kangät savuten kierrettiin liikkeitä. Tein todellisen löydön ja ostin punaiset balleriinat hintaan 2.50. Ihanaa. Shoppailun tiimellyksessä käytiin myös Starbucksissa nauttimassa kahvia ja virvokkeita ja sitten taas jatkettiin hommeloita. Iltapäivällä käytiin vielä ruokakaupassa ennen kun mentiin taas metrolla kotiin. Heteken ehdittiin lepäillä ennen, kun lähdettiin taas pyramidikauppiaan (poikien antama hieno liikanimi) eli Tarekin kanssa heilumaan. Minun toiveiden mukaan suunnattiinkin sitten kohti paikallista italialaista ravintolaa eli pastaa. Hyvää oli ja Cantina Tollo-nimistä viiniäkin löytyi paikallisesta koristeena olevasta viinipullosta. Saatiin hyvät naurut. Pastan jälkeen suunnattiin paikalliseen italialaiseen jäätelöbaariin. Tarek lupasikin kolkata yhden italialaisen kokin ja lähettää sen meidän iloksi suomeen. Go Tarek go!! Jäätelöinnin jälkeen lähdettiinkin sitten taas suuntaamaan kohti petiä.

Alla vielä hieno todistekuva päivän ostoksista.

-Henna

Lusikka seisoo kahvissa..mahtaa olla tujua

Shoppailupäivän saldo

Shoppailupäivän iltana tapahtui kummia..sängyllä on kuusi jalkaa

On siinä viinillä nimi

Oh Frankfurttia päin

Tänään eli tiistaina koittikin sitten viimeinen aamu nurmikkomaassa. Aamulla herättiin väsyneenä, kun pojat piti yöllä koko laivaa hereillä harrastamalla karatea neljän neliön hytissä. Sami sai jopa taisteluarpia, kun minä suoritin suuren vastaiskun, kun eräät päätti työntää tokkuraisen Hennan naamaan eltaantuneen kroisantin. No tästä kroisantti-iskusta traumaantuneena näinkin sitten unta, että äiti pakotti mut hyppäämään mäkeä.

Juna kohti Frankfurtia lähti 12.35. Matkalle oli luvattu kestoa neljä tuntia. Kyllähän aika kului, kun välillä nukuttiin ja välillä pelattiin korttia. Toisissa hetkissä sitten syötiin kaupan epäonnistuneita kolmioleipiä, pissuttiin ja juotiin kahvia. Voi että, kun se junakahvi voi olla pahaaa....yök! Juna kulki alussa varsin hitaasti pysähtyen usein, mutta loppumatkan paremmilla osuuksilla oli nopeutta jälleen yli 300 km/h.

Frankfurttiin päästyämme alkoi taas majapaikan metsästys ja sehän löytyikin ihan aseman vierestä. Ei turhaa rasittumista :D. Majapaikalla ehdittiin siistiytymään ja käymään netissä, kun Minnan Itävallanaikainen ystävä Tarek tuli meitä hotellilta noutamaan. Yhdessä lähdettiin metroon ja ruokaa etsimään. Tarek esitteli meille paikallisen kuuluisan pikaruokaherkun eli paistettuja makkaranpaloja ja päälle paljon ketsuppia, currya ja chilikastiketta. Lisänä ransuja ja joululimpputyylistä leipää. Ihan oli kyllä hyvää. Ranskalaiset oli tosi rapeita. Alkupalojen jälkeen lähdettiin etsimään oikeaa ruokaa.

Tarek vei meidän mukavaan ravintolaan, johon saapui myös hänen kaksi ystäväänsä. Toinen ystävä oli Puolasta ja toinen Italiasta. Tarek itse on äidin puolelta egyptiläinen. Yhdessä siinä rupattelimme (ja haukuimme ruotsalaisia) ja nautimme ruokaa iltaan saakka. Paikallinen annoskoko oli halpa ja iso. Syötiin niitä siinä sitten vähän ristiinkin. Henna mm. söi Minnan salaatin juustot ja kolme alkusalaattia. Pojat keskitty pihviosuuteen. Niin ja oli muuten hienot lavuaarit paikassa. Umpikiveen koverrettu monttu. Illan päätteeksi mentiin vielä ruokakaupan kautta aamupalaa hommamaan ja sitten hotellille nukkumaan.

Niin joo, eilisestä vielä sen verran, kun olimme palaamassa illalla nettikahvilasta, niin vastaan käveli Samin sotakaveri kavereineen. Hassua. Taas on maailma todettu pieneksi.

Eilen illalla sattui vielä toinen kohtaaminen tulppaanimaan virkavallan kanssa. Olimme rauhallisesti kävelemässä kohti paikkaa, jossa olisi tarkoitus nauttia hieman kahvia. Minnan vieressä käveleskeli jonkin matkaa mies, joka vaikutti aivan normaalilta Amsterdamilaiselta hyypiöltä. Siinä kävellessämme, ohi ajava moottoripyöräpoliisi huomasi miehen ja ajoi välittömästi hänen päälleen jalkakäytävälle. Poliisin törmätessä häneen, mies horjahti siltatolppaa vasten ja edelleen pyöränsä selässä oleva poliisin retales kiilasi hänen tiukasti pyrän ja sillan väliin. Ehkä noin minuutin sisällä paikalle syöksähti pari poliisiautoa eri suunnista ja rosmo pistettiin rautoihin teurastamoreissua varten. Kaikkea sitä sattuukin näkemään.

-Henna

Serkkupoikia katselemassa

Aamu alkoi poutaisissa merkeissä. Aamiaisen kautta suuntasimme kulkumme Amsterdamin eläinpuistoon Artikseen. Sisäänpääsy maksoi maltaita, mutta kylläpä siellä näkemistäkin riitti. Elukoita oli kärmeksistä ja liskoista, pinkviinien kautta aina jelloniin ja elehvantteihin saakka. Yksi Kea-lintu taisi tykästyä Minnaan ku tarjosi häkin raosta omia ruokiaan Minnalle. Hämärä tapaus.. :) Kun paikka oli koluttu läpikotaisin, suuntasimme jälleen kohti keskustaa etsimän ruokapaikkaa. Sitä löytyi paikallisesta ravintolasta, josta sai kaikenlaista pastasta purilaiseen. Saatuamme mahat täyteen (paitsi Samilla), vaelsimme takaisin laivalle pitämään hieman taukoa. Henna paineli heti unten maille ja muut pelailivat yhdessä.

Minnan olo on parempi ja reissu jatkuu taas iloisin mielin. Nyt kirjottelen tätä, mutta pian pitäisi vielä lähteä käymään kaupungilla etsinmässä iltakahvit ja käymään internetin ihmeellisessä maailmassa. Tälläinen hieman rauhallisempi päivä tänään. Huomenna katse ja matka suuntautuukin Saksanmaalle. Minnan kamera on alkanut vähitellen hajoilla, joten kuvien saanti blogiin on vaarassa loppua. Suomessa voi kuvia kuitenkin tulla katsomaan myös minulta. Toivotaan, että kamera kestää vielä muutaman päivän.

-Ismo

Henna ryosti vespan

Vompatteja ja joku sorkkajalkainen elukkatarhassa

Karhulla on riippumatto

Sunnuntain sateessa

Jälleen uusi aamu edessä. Heräsimme Amsterdamin kopeistamme sateen ropinaan ja suuntasimme yläkerrokseen aamiaiselle. Vita Nova osoitti jälleen olevansa maineensa arvoinen ja ruokki meidät mitä maittavammalla sapuskalla. Murkinaa oli vaikka muille jakaa ja kahvikin jo lähes kotoisen serkkunsa kaltaista :) Vesisateen edelleen jatkuessa päätimme vielä mennä ottaan päivän ensimmäiset päiväunet ja odotella sateen laantuumista.

Sadehan loppuikin muutaman tunnin kuluttua ja päätimme suunnata vaihteeksi shoppailemaan. Matkalla saimme olla omin silmin todistamassa kuinka kinuskin värinen kaveri (eli siis joku ulkosuomalainen) yritti ajaa poliisia karkuun vanhalla ooppelilla Amsterdamin pikkukaduilla. Eihän siitä mitään tullut. Kinuskipojan vectra tuli aivan oikeaoppisesti risteykseen (ulkokurvista sisäkurviin ja takaisin ulos), mutta vaikka alla oli sadekelit kumit niin vielä sateesta kostea mukulakivipinta teki kuljettajalle tepposet, jolloin mutka meni hitusen liian leveäksi ja ooppelin pakomatka päättyi puuta suojaaviin metallikaiteisiin. Puu selvisi rytäkästä onneksi vain säikähdyksellä ja sai kriisiapua heti onnettomuuden jälkeen. Kinuski komennettiin maahan pienillä pyssyillä nätisti osoitellen ja pistettiin rautoihin, jotta kuljetus teurastamolle sujuisi mahdollisimman kauniisti. Ooppeli kärsi pieniä vaurioita, mutta säilyi ajokuntoisena, tosin poliisi tarkistaa hänenkin ajokuntonsa vielä verikokeiden avulla.

Shoppailemaan kuitenkin päästiin. Päivän aikana kävimme läpi yhden ainoan ostoskadun ja sen kymmenet, jopa sadat putiikit. Mukaan tarttui pääasiassa uutta vaatetusta. Hampun ja kaiken muunkin polttaminenhan on tässä surkeassa valtiossa täysin laillista, joten kaikennäköisiä tupruttelijoita löytyi joka kadun kulmasta. Vielä en ole kuitenkaan huomannut mitään vaikutusta tällä hirmuisella passiivisella ruohon tupruttelulla, jota täällä joutuu pakostakin harrastamaan.

Päivän käntyessä iltaan, kävimme lepäilemässä paatin pohjalla ja lähdimme illalla vielä etsimään nettikahvilaa, josta käsin voisimme esimerkiksi julkaista blogitekstimme ja katsastaa kertyneet sähköpostit. Yhteyksien löytäminen onkin osoittautunut tässä kaupungissa hyvin vaikeaksi ja tekstejä julkaistaankin useampi päivä kerrallaan. Kaikki täällä osaavat suojata yhteytensä hienosti salasanoilla, toisin kuin Suomessa :) Löysimme putiikin, jossa pääsimme rauhassa tutkimaan netin saloja ja saimme äänemme jälleen kuuluviin. Palatessa kävimme vielä nauttimassa jäätelöä.

Minnan terveys on hieman reistaillut tänään. Nuha vaivaa ja olo on ollut hieman heikko. Kuitenkin jo parempaan päin. Sitkeästi Minna kuitenkin aikoo suunnata huomenna kanssamme Amsterdamin eläinpuistoon katsomaan serkkupoikia :)

Matkailu avartaa. Noin on moni sanonut ja nyt voin sen itekkin todeta. Monta asiaa on muuttanut muotoaan minun päässäni. Jo ennen oon todennu ettei suomalaiset olekaan maailman nopein kansa. Nyt oon tajunnu myös pari muuta väärää ennakkokäsitystä. Minun pääni koko on sangen suuri, tämän totesin esimerkiksi jo vuosia sitten kun sovitin itselleni ylioppilaslakkia, ei ne normaalit meinannu sopia ollenkaan. Nyt kuitenkin maailma on opettanut sen, että mun pää onkin keskivertoa pienempi (usko vain sinäkin isoveljeni :D). Oon koko reissun sovitellu itelleni aurinkolaseja ja melko tarkasti 96,7% kaikista laseista on mulle aivan liian leveitä ja isoja. Ei silloin voi pää ainakaan iso olla!! :D

Myös nenäni on tiedostettu jo pitkään olevan sangen kookas yksilö, mutta kuitenkin varsin komea sellainen :) Seuraillessani Eurooppalaisten kanssakulkijoiden erilaisia kirsuja, olen tehnyt havainnon, että olen jälleen kenties jopa keskivertoa nenättömämpi kuin muut. Varsinkin ranskalaisten mahtavat klyyvarit ovat sitä luokkaa, että mun naamasta tuskin edes kyömy erottuu kun heidän seurassaan seisoskelee. Häviän aivan sata-nolla, jopa naispuolisille patonkimaan immeisille. Havainto on mielestäni hieno, mutta se ei onneksi poista sitä hienoa tosiasiaa, että minun omistamani yksilö on hyvin komea ja sijoitettu tarkasti keskelle naamaani.

Kauniita unia kaikille..

-Ismo

Sami aamupesulla

Outo kyltti vaatekaupassa

Jatimme taaksemme foffelit

Lauantaina aamu valkeni tällä kertaa Brysselissä. Kamat kasaan ja aamupalan kautta tepastelemaan kohti asemaa, jonne jätimme rinkat säilytyslokeroihin siksi aikaa, kun vielä kiertelemme kaupungilla. Myös Brysselin molemmat nähtävyydet tuli nähtyä, vanha ja iso hotelli sekä pieni pissivä poika Manneken Pis. Pieni se todellakin oli ja olipa saanut sadevaatteet päällensä :) Olipa siellä myös Tinttiä tungettu vähän sinne tänne.

Kaupunkikierroksen päätteeksi kävimme syömässä leipäset Subwayssä ja lompsimme kohti asemaa. Suuntasimme junalla kohti Amsterdamia noin kolme tuntia suunniteltua aiemmin. Se kertokoon kaiken siitä mitä Brysselissä on nähtävää. Ainakin Brysseliläisille on kilahtanu EU vouhutus päähän. Joka ikinen talo on varustettu EU:n lipulla ja uudet paikat/rakennukset nimetty sen mukaisesti. Jos suomalaiset maanviljelijät vietäisiin kyseiseen paikkaan viikoks niin siitä ei olis mitään jäljellä, autiomaata koko roska, ehkä se olisikin hyvä asia. Sille paikalle voisi perustaa jotain hyödyllistä :)

Suuntasimme siis Amsterdamiin, josta löysimme majoituspaikaksemme pienen laivan, Vita Novan. Siellä se kellui satamassa ja odotti meitä avosylin. Mukava henkilökunta (1 hlö), hienot paikat ja tilavat (n. 4m²) kahden hengen hytit tekivät kokemuksesta miellyttävän. Täällä vietämme seuraavat kolme yötä :) Illalla kävimme kaupassa ja tutustuimme kaupunkiin. Kävelimme sattumalta ns. punaistenlyhtyjen alueen läpi ja tässä kerron vain sen, että olipahan hurjaa seutua. Hollantilaisilta lähteny pikkusen touhu lapasesta. Lopulta päätimme suunnata kohti Hard Rock Cafe Amsterdamia, jonne olikin matkaa aivan riittämin. Pienen odottelun päätteeksi saimme pöydän ja pääsimme jälleen syömään itsemme täyteen. Syömisen aikana alkoi satamaan vettä aivan reilusti ja matka takaisin laivalle olikin harvinaisen kostea. Jopa Samin paita peseytyi puhtaaksi, vaikka se olikin hetkeä aiemmin saanut päälleen reilun annoksen kahvia :D

Takaisin laivalle päästyämme tutustuimme laivan yhteiskäytössä olleisiin suihkuihin ja katosimme suurten hyttiemme uumeniin. Olipa mukava päästä nukkumaan...

Ei oo pojan pissaamisessa vikaa ja komeet on kuteet

Täällä asuu monta Tinttia

Outoa katutaidetta Amsterdamissa

Brysseliin mä kaipaan niin

Perjantaina oli taas luvassa uusi maa ja uudet kuteet..ei kun kujeet. Aamulla seittemän jälkeen päästiin ylös luksushostellimme sängyistä ja aamupalaakin oli luvassa talon piikkiin. Oli ihan oikeaa kahviakin :D. Aamupalat kun saatiin naamaan, niin pakkailtiin loput kamoista ja alettiin suunnitella lähtoä rautatieaseman suuntaan. Aseman kupeeseen mentiin bussilla, kun se oli halpaa ja vähän vettäkin satoin. 12.24 juna oli merkitty lähteäväksi, joten meillä olikin sitten kivasti aikaa jälleen tuhlata ylimääräisiä rahoja ja syödä. Minnan kanssa käytiin etsimässä sateenvarjoa Hooetämmältä ja mukaan lähti varjon lisäksi paidat..ups. Naureskelinkin tänään, että paita/maa. Mäkkärissä vietettiin sitten aamupäivää korttia pelaten ja syöden, Hyvää oli ruoka ja seura.

Mäkkärivierailun jälkeen lähdettiin lampsimaan kohti ruokakauppaa ja asemaa. Saatiin vähän junamatkalle naposteltavaa. Itse junasta saatiin vapaasti valita paikat ja oikein hyvät paikat saatiinkiin. Alkumatkasta yritettiin porukalla niellä 30cm karkkinauhoja siten, että toinen pää on kurkussa ja toinen kädessä. Harjoistusta jos joskus joutuu nielemään kameranpiuhaa tähystyksessä. Tosi kehittävää touhua. Sami on ihan guru. Tänään meidän juna ei ollutkaan mikään maailman nopein ja noin 200km matka Brysseliin kesti kolme tuntia. Matkalla pelailtiin kortti ja välillä torkuttiin, Pojatkin osas tällä kertaa pelata melko rehtiä peliä, kun edellisenä iltana meinas ihan karata huijausmopo lapasesta.

Brysseliin päästyä alettiin taas etsiä tietä kohti hostellia. Oikein hauskasti me hostelliin löydettiinkin tovin harhailun jälkeen. Vastassa oli pieni setä ja pieni monsieur terrieri. Setä tunnisti aksentista heti, että ollaan Suomesta. Hostellissa päästiin kaikki kivasti samaan huoneeseen joka oli ihan ylimmässä kerroksessa omalla suihkulla ja vessalla varustettuna. Molempiin suuntiin oli ikkuna joista sattoi ihalla maisemia tai alla olevaa pikeä. Joku edellinen asukas olikin raahannut irtoliikennemerkkejä katon seunalle..hmm..outoa. Hetken huoneessa pötköttelyn jälkeen päätettiinkin lähteä taas katselemaan paikkoja. Käytiin katsomassa jotain isoa isoa museorakennusta ja puistoa. Sitten mentiin metrolla kaupunkiin syömään. Taas vesisade pääsi yllättämään, mutta onneksi Quick pikaruokala tarjos sopivasti suojaa. Ruokailun jälkeen mentiin vielä viereiseen vohvelibaariin vohveleille. Otettiin kaikki alla olevan kuvan mukaiset (tai Sami on jo syönyt puolet) Brysseliläiset vohvelit mansikoilla ja kermavaahdolla. Oli maailman kalleimmat vohvelit, mutta vähänkö oli hyvää..Nam! Vohveloinnin jälkeen käytiin katsomassa aseman säilytyslokerot huomista varten ja vielä matkan varrelle sattui yksi goottilainen katedraali jossa näyttäisi olevan hyysi katolla. Loppuilta peseydyttiin asunnolla ja pelailtiin korttia.

Yksi outo asia mikä huomattiin kun Brysseliin saavuttiin oli se, että perjantaina kaikki kaupat, vaatekaupat yms. menee kiinni jo 15.30-16 välillä. Tosi hassua!!

Vielä tätä kautta oikein hyvää syntymäpäinää Arttu 5 veelle ja rapsutuksia Vulusupalle. Pitää ostaa lahja ja tuliaisia sitten Frankfurtista. Koirat voi edelleen oikein hyvin Jämsässä.

Junailuunkin vasyy

Kiva talo Brysselissa

Samin vohvelin perat..nam!

Hyysi Kirkon katolla

Pariisista kohti Luxemburgin rauhaa

Viimeinen herätys torstaina Pariisissa, hieman aamiaista, kamat kasaan ja metrolla kohti asemaa nimeltänsä Gare de l'est, josta lähti juna kohti Luxemburgia. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia sisältäen yhden vaihdon Metz–villen asemalla. Luxemburgissa odotti pieni kävelyretki majapaikkaan, joka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Nuorisohostellista oli varattu etukäteen kaksi paikkaa naisten kuuden hengen yhteismajoitushuoneesta ja vastaavasti kaksi paikkaa miesten samankokoisesta huoneesta. Perille saavuttaessa poikien puoli olikin neljän hengen huone, jonne jostain syystä ilmaantui seuraksi myös naispuolinen saksalainen. Myös naisten huoneeseen oli yön aikaan putkahtanut väärää sukupuolta edustava ihmisolento. Vaikka tälläisiä omituisia tapauksia sattui niin majoitus oli varsin mukava ja palvelu todella hienoa.

Illan mittaan kierrettiin innoissamme Luxemburgin kaupunkia aivan mahtavissa maisemissa. Ei ole kaupunkia turhaan kehuttu. Löysimme myös kaupungin molemmat nähtävyydet, pienen kauppa-aukion täynnä karkkikojuja ja suurherttua Henrin palatsin. Ite Henkkaa ei näkyny. Vesisade hieman haittasi kiertelyä, mutta mukavaa oli silti. Kaupungilta palasimme hyvissä ajoin majapaikkaan ja pelailimme korteilla loppuillan. Kameran takaa katsottuna reissun paras ja antoisin kaupunkikierros :)

Luxemburgista löysimme myös jotain rauhallista. Maailman nopeimmat autoilijat ja kiire oli paikallisten keskuudessa olematonta ja maalaistollon oli hyvä liikkua rauhallisessa ilmapiirissä. Maailman nopeimmasta kansasta on nyt kuitenkin mielipide hieman muuttunut. Ehkä me suomalaiset sittenkin olemme melkoisen nopeita tapauksia. Autoilijan poikina meidän piti myös hieman tutustua ranskalaiseen liikennekulttuuriin ihan oman käden kautta ja alla onkin todisteena kyseisestä tapahtumasta pieni kuva mukanamme olleesta navigaattorista :) Kauttamerkin oikealla puolella oleva lukema osoittaa luonnollisesti kyseisen osuuden nopeusrajoituksen ja vasemmanpuoleinen ajoneuvon nopeuden. Voitte olla varmoja, että kivaa oli :D

Pojat koeajolla

Luxemburgin suurherttuan palatsi

Tavan maisemaa Luxemburgissa

Vanha kuja

Patonkimaan ihmeitä

Jälleen uusi päivä ranskalaisten joukossa. On se vaan totta, että hyviä ranskalaisia ei saa kuin grilliltä :) Nyt ku tälle linjalle lähdin niin kerron että on muuten suuri vale, että suomalaiset on maailman nopein kansa. Ei pidä todellakaan paikkaansa. Kyllä suomalaiset on hitaimpien joukossa ainakin sen perusteella mitä tän reissun aikana on liikennekulttuurista oppinu. Jos edelläajava ajaa keskellä kaupunkia (neljänkympin alueella) alle kaheksaakymppiä niin johan jää suomalaiset torvisoittokunnatkin kakkoseks ku takana olevat alkaa töötöttelemään. Ohitukset tehdään oikealta tai vasemmalta, ihan sen mukaan mistä vain ikinä voi saada auton melkein mahtumaan. Autot onkin Euroopassa (varsinkin Italiassa) sen näkösiä, että ei aina olla mahduttu, mutta siitä on kuitenkin menty. Pääasia ettei nopeus putoa alle kuudenkympin :) Hulluja nuo on!

Nyt asiaan. Aamulla lähdettiin metrolla kohti Notre Damen katedraalia. Ison mökin olivat patonki-ihmiset kyhänny keskelle kylää ja vielä otuksia veistelly katolle. Tehtiin pieni kierros kirkon sisällä ja suunnattiin sen jälkeen shoppailemaan. Sen jälkeen jatkettiin shoppailun merkeissä ja pienen ruokatauon jälkeen voitiinkin iloisin mielin shoppailla. Jonkin aikaa shoppailtuamme hoidimme viime hetken shoppailut ja kävimme vielä ihailemassa suuren suurta taidemuseota Louvrea.

Kiertokäynnin jälkeen suuntasimme hautausmaalle, jossa kuulemma pitäisi lojua niin Jim Morrisonin kuin Oscar Wildenkin maalliset jäännökset. Perille päästiin, mutta vaikka sulkemisaika ei vielä ollutkaan niin uusia vieraita ei tietenkään sisälle päästetty. Ei auttanut ku lähteä kaupan kautta Annetten kämpille ruokaa tekemään. Söimme porukalla hyviä tortilloja, jonka jälkeen jätimme Minnan juoruamaan Annetten kanssa ja suuntasimme vielä Eiffel-tornille nähdäksemme ja kuvataksemme tornin valaistuna. Hieno oli.

Nyt onkin aika painella unten maille, jotta jaksaa huomenna menää katsomaan kuinka Luxemburgin suurherttua jakselee.

-Ismo

Henna aamutuimaan Notre-Damen lähistöllä

Pojat vähän shoppaili pukuja

Minna ja Louvren pyramidit

Timojen valtakuntaan

Tiistaiaamuna nukuttiin vähäsen tavallista myöhempään, jopa kymmeneen asti. Tai Minna jo söi salaa aikaisemmin, mutta muut heräili vasta silloin myähäisempään aikaan. Yö Annetin luona sujui oikein hyvin. Minä ja Ismo nukuttiin isolla ilmapatjalla ja Minna sekä Sami pienillä ja narisevilla. Makuupussitkin oli ensimmäistä kertaa matkan aikana käytössä. Hyvin toimi.

Aamupalan jälkeen llähdettiin taas taaplaamaan ja Minnan kielitaidolla (jälleen) saatiin hankittua kahden päivän päättymättömät metroliput kaikille. Metroon pääsyn jälkeen lähdettiin etsimään riemukaarta ja kyllähän se hienon metroseikkailun jälkeen löytyikin. Olihan se kaari sellainen..hmmm..kaari. Riemukaaren jälkeen lähdettiin katsomaan Eiffel-tornia ja löydettiinkin niitä satoja. Kaikki Pariisin Timot oli siellä oikean tornin juurella myymässä VÄKISIN pieniä matkamuistotorneja. Kilinä vaan kuului, kun Timot viuhui pitkin aukiota. Kun kaikki myyjät oli teilattu ja postikortit ostettu, niin päästiin itse asiaan eli torniin kiipeämään. Päätettiin kiipeillä kakkostasolle jonne oli 700 rappusta ja korkeutta 120 metriä. Hienot oli maisemat vaikka alastulo vähän hirvittikin ja vessa oli tornissa huippuluokkaan.

Tornista poispäästyä lähdettiin käppäilemään ison puistoaukion poikki ja otettiin tietenkin pakolliset Eiffel-tornikuvat. Kiva Mr. Florida otti meistä ryhmäkuvia. Ismo joutui jälleen salakavalan sormusmiehen uhriksi, mutta onneks Minna on salakavalia sormusmiehiäkin ovelampi. Sedästä selvittyä suunnattiin Metroon ja paikalliseen Hard Rock Cafe Pariisiin. Olihan siellä kitara poikineen ja karvaisia tarjoilijoita. Karvat taitaa olla pääsyvaatimus työhön :D. Ruoka oli sairaan hyvää. Ismo söi jonkun hamppariaterian, Sami silkkaa lihaa ja Minä sekä Minna jättisalaatit sivuranskalaisilla. Oli kyllä kaamea ähky ainakin meillä tytöillä. Hyvä kun mahduttiin ruoan jälkeen ostamiimme paitoihin. Niin harvoin tulee päästyä kyseisiin kahviloihin, että pakkohan ne paidat oli ostaa. Haajt Jok Hajjejuuujaaa!!!

Kämpille kun taas päästiin, niin hetki ehdittiin lepäillä ennen seuraavaa kierrosta. Myös pyykit pääsi pesuun ja nyt on taas päällepantavaa enemmän. Seuraava kierros suunnattiin Mouline Rougelle ja tarkoituksena oli löytää myös Jim Morrisonin hauta. No löydettiin Mouline Rouge ja kahvia, mutta ei hautaa. Kämpille kun päästiin, niin huomattiin, että etsimämme hautausmaa olikin paljon lähempänä kämppää kuin se missä käytiin. Hih. Matkailu avartaa. Illan metroilun aikana saatiin myös kuulla, että meidän Amsterdamin majoitus on punaisten lyhtyjen alueella. Pienet sille!! Nyt taas ollaan takaisin asunnolla ja odotellaan pyykkejä pois koneesta. Vielä suihkun kautta nukkumaan.

-Iso H jolla on nimikkoruoka-annos Milanolaisessa kebabbilassa

Minna Tö Pormestari

Pojat vähän syö Hard Rock Cafessa Santanan tahtiin

Minnan uusi työ

Junailua

Yöunet sujuivat erittäin hyvin, huomattavasti edellistä paremmissa sängyissä. Maanantaiaamu alkoi rauhoittavasti ikkunamme alla sijaitsevan vankilan iloisiin ääniin. Näkymä molemmista ikkunoistamme olikin varsin mukava, suoraan vankilan pihalle, jossa latinopojat virui kaltereiden takana :)

Herättyämme valuimme vähitellen hotellin mainiolle aamiaiselle, jossa saimme reissun ensimmäiset kupilliset oikeata kahvia!!! Aamupalan jälkeen keräsimme kamppeemme ja lähdimme kohti Milanon keskusrautatieasemaa. Edellisenä iltana oli pitkän mietinnän päätteeksi päätetty kokeilla asemalle siirtymistä taksin avulla. Taksin saimme helposti ja kuski lähti kaahaamaan puikkelehtien hullujen italialaisten autoilijoiden seassa. Hurjaa kyytiä fiiatilla. Taksimatka oli suomalaisiin hintoihin verrattuna melko halpa, vain 9 euroa joidenkin kilometrien ajosta, josta lähtömaksun osuus oli vain kolme.

Asemalla nousimme maailman kylmimpään EC-junaan ja suuntasimme alppien välissä puikkelehtien kohti Sveitsiä. Samassa osastossa kanssamme oli eräs professori, joka yritti kovasti oikolukea oppipoikansa julkaisua, kuunnellen samalla meidän neljän pitämää meteliä. Kovasti jaksoi Richardo proffa lueskella :)

Useiden pysähdyksien ja komeiden maisemien jälkeen saavuimme Lausanneen, jossa ensimmäinen tehtävä oli etsiä käsiin jotain syötäväksi kelpaavaa. Sitä löytyi sattumalta aivan upeasta paikasta nimeltänsä McDonalds! Syötyämme toteutettiin pieni ja hyvin nopea kiertokävely, tuossa olympiakomitean pyhässä päämajassa eli Lausannessa. Pian parin tunnin vierailu oli ohi ja matka jatkui TGV-junalla kohti Pariisia.

Alkumatkan hitaiden osuuksien jälkeen juna saikin tasaiseksi vauhdikseen 260km/h ja saavuimme illan koittaessa Pariisiin, jossa vastassa oli Minnan vanha kämppis Annet. Ruoan etsiskelyn ja parin metroreissun jälkeen pääsimme Anneten kämpälle valmistautumaan nukkumiseen ja uuteen päivään uudessa kaupungissa. Sami tahtoo jo kotiin... :D

Kääpiö rinkkojen takana

Lausannen mäkkärin laatuhamppari

Lausanne asema

Castellolla

Sunnuntaiaamu koittii ja matkalaiset kampes itteesä hyvin hitaasti ylös sängystä. Aluksi oli tehtävänä vaihtaa hotellia. Uusi versio sijaitsi vajaan kilometrin päässä ja sinne siis suunnistettiin. Olot parani reilusti! Jopa nettiyhteys oli nyt mahdollinen, vaikka niin luvattiin myös ensimmäisen kohdalla. Kamat uuteen majapaikkaan ja kohti matkalla havaittua kebabpaikkaa. Hyvää oli ja annokset makso vain kolome euroo :)

Mahat täynnä lähdettiin jälleen päivän nähtävyyskierrokselle, joka alkoi piiitkällä kävelyllä ensin keskustaan (Tuomon aukiolle) ja siitä Castello Sforzesco -nimiseen linnaan. Keskustassa Henna kävi vaihtamassa pienen kolttunsa paremmin istuvaan versioon. Tai siis Minna kävi puhumassa ja Henna heilutti käsiä. Siitä siis jatkettiin lukuisten kojujen ja pikkukauppojen välistä paikallista linnaa, kattomaan. Linna oli iso ja hieno, oikein vallihaudoilla varustettu, kunnollinen kidutuslaitos. Sen takaa avautui suuret puistoalueet, jonne paikalliset tuntuivat kokoontuneen viettämään sunnuntaista vapaapäivää. Ihmisiä lojui pitkin nurmikoita ja niin mekin kippasimme itsemme nurmikolle ja nautimme lämpimästä päivästä. Lämmintä oli noin 28 astetta :)

Lopulta lähdimme kävelemään takaisin kohti hotellia ja kävimme jälleen ostoksilla marketissa. Nyt pitäisi vielä käydä syömässä jotain kevyttä läheisessä muonituskeskuksessa eli MäkTonaltsissa. Sitten nukkumaan ja kerämään voimia huomiseen matkaan kohti Ranskalaisia seutuja.

-Ismo

Minna Castello Sforzescon läheisessä puistossa äitienpäivää viettämässä

Suuri kaupunkikierros ja shoppailua

Ensimmäinen yö takana. Hyvin nukuttiin vaikka aamuyöstä joku halvatun puli piti meteliä meidän ikkunan läheisyydessä. Minnakin oli yritänyt yöllä vessan hajottaa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin taivaltamaan kohti Tuomoa. Löytyihän se muutaman kilometrin taivaltamisen jälkeen. Kun ahdistelevista rannenauhakauppaajista oli päästy eroon, niin päästiin tutustumaan nähtävyyteen. Eka käytiin sisällä mekastamassa ja sitten mentiin kapeita rappusia pitkin ylös katolle. Hienosti sieltä näkyi kaupunkia ja melko korkealla oltiin. Vähän kyllä kylmäs kulkea niitä viimeisiä avorappusia sinne katolle..hyr!

Duomon jälkeen shoppailtiin lähistöllä. Oli Dolce&Gabbanaa, Luis Vuttonia, Lacostea, Armania ja sen sellaista. Muut ei löytäneet mitään, mutta allekirjoittanut (=Henna) osti väärää kokoa olevan nityksellä ootellaan ensi yötä palaako tappajapulu tuohon meidän ikkunalle ja huutaa Hennan nimeä koko yön.
Tuomo ite

Pojat on ihmeissään Tuomon katolla

Hennan maito vaahdolla ja Samin kahvi

Paikallista pysäköimiskulttuuria keskellä risteystä

Kiiwipensas

Lentäen Milanoon

Aamulla lähdettiin Jyväskylästä kohti Jämsää koiria viemään. Ihan hyvin mahduttiin kaikki autoon vaikka tavaraa olikin ylitse kaikkien rajojen :D. Koirat vietiin Tiinalle hoitoon ja Ihan nätisti ne sinne yksiöönsä jäi, kun laitettiin omat boksit sinne nukkumista varten, oma peitto, leluja ja luut. Edes Ulpu ei ollut kauheasti poissa tolaltaan..saattoi tosin johtua naapurin vantterasta sakusta..hih, Jämsästä ajeltiin Oritupaan syömään ”viimeinen ateria” siltä varalta jos lentokone tekee mahalaskun. Ennen kentälle menoa päästiin käymään Verkkokaupassa, kun oli sopivasti liikaa aikaa. Lentokentällä sitten pakattiin rinkkoja paremmin ja joku vältteli tuijottavaa Tutti tutti-miestä.

Ryanairin lento kohti Milanoa lähti ihan ajallaan kolmen maissa ja alku meni oikein hyvin vaikka henkilökunnan puheesta ei mitään tolkkua ottanukkaan (kaikki oli Tuttimaasta). Matkalla saatiin ihastella mm. Alppeja. Näky oli kyllä huikaisevan hieno, kun välillä oli niin pilvetöntä, että näkyi hyvin maisemat maahan asti.

Bergamon kentälle päästyä ja tavarat mukaan saatua lähettiin sitten bussilla kohti ite Milanoa. Täytyy nyt mainita, että Minna osti lennolta meille bussia varten menopaluuliput. Heh. Milanoon kun viimein päästiin, niin oli tehtävänä etsiä Meduusa-hotelli. Paikallisten todella outojen ohjeiden avulla löydettiin paikalle ihan itse. Saatiin onneks huone jossa ollaan kaikki yhdessä. Ei pelota niin paljon. Minna suuri kieltentaitaja hoiteli kaikki pakolliset kielijutut ja heti tuli avainta ja vaikka mitä nokan eteen. Vessan ikkunasta on todella hieno näkymä paikalliseen ”slummiin”. Huone on oikein hyvä, mutta suihkussa ei oikein kastu.

Majoittautumisen ja epätoivoisen peseytymisen jälkeen lähettiin vielä ettii ruokaa. Löytyi marketti ja myös mäkkäri. Saatiin kaupasta mukaan aamupalaa. Muina päivinä sitten perehdytään paremmin paikalliseen ruokakulttuuriin eli pastaan ja pitsaan..jee.

Paikallisista voi todeta sen, että ei mitään liikenne- ja parkkeeraamiskäyttäytymistä. Koko ajan oli rääkkä pohjassa ja autot parkkeerattiin tasan siihen mihin mahtui. Esim keskelle tietä tai suojatielle. Ihan pimeetä. Niin ja ajetaan kaiken lisäksi sikalujaa. Oli kyllä kaikki autotkin sen näköisiä, että niitä on ängetty liian pieneen väliin parkkiin.

Nyt alkaa olla eka päivä onnellisesti pulkassa ja jalat huutaa hallelujaa. Huomiselle riittää sikana tekemistä. Pitää myös ostostella vähän, Aamupäivästä varmaan mennään tapaamaan Tuomoa.

Tätä napsutteli Henna

Ensin kierretään Eurooppaa ja sitten heitetään Jerusalemin keikka

No nyt on pakattu ja Samikin on päässyt perille Jyväskylään. Ismo, Minna ja Sami sai kaikki omat pikku makuupussukat. Minä menen urheasti omalla paksummalla pussilla. Kukahan nää meidän kamat oikein kantaa? Samin rinkka painoi ennen inventaariota noin 17 kiloa..kiva. Mun rinkka painaa 13 kiloa ja se on ihan täynnä. Ismon käsimatkatavarat (lue kamerareppu) painaa myös ihan jätte paljon.

Tosi jännä lähteä. Lentäminen on aina jännää.

Tässä all kuvassa kaikki meidän kamat + Samin pussukka. Arttu ei tosin tule mukaan :D. Toisessa kuvassa Ismon käsimatkatavarat :D

Far far away

Nyt on lähtö sinne kauas jo todella lähellä :D. Pyykkiä on pesty ihan tuhottomasti ja vielä huomenna pitäis ajaa pari kierrosta. Huh! Tää ei tajua miten kaikki mahtuu mukaan rinkkaan. Voi tulla tuska ja ahdiste sen kanssa, kun pitää jättää puolet kamoista kotiin. Housuista voi aina tinkiä. Tänään ostin Kiroileva Siili yöhousut. Muutenkin kaikki tarvittava paitsi pistorasiaan haarvotin on ostettunna.

Eilen Annika kävi opiskelemassa akvaarionhoitoa. Vielä pitäis koirien iltalihat hoidella niihin annospusseihin. Se taitaa olla isoin rojekti.

Niin joo. Milanossa kuulemma sataa sillon kun me ollaan siellä..nyyh!