Pariisista kohti Luxemburgin rauhaa

Viimeinen herätys torstaina Pariisissa, hieman aamiaista, kamat kasaan ja metrolla kohti asemaa nimeltänsä Gare de l'est, josta lähti juna kohti Luxemburgia. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia sisältäen yhden vaihdon Metz–villen asemalla. Luxemburgissa odotti pieni kävelyretki majapaikkaan, joka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Nuorisohostellista oli varattu etukäteen kaksi paikkaa naisten kuuden hengen yhteismajoitushuoneesta ja vastaavasti kaksi paikkaa miesten samankokoisesta huoneesta. Perille saavuttaessa poikien puoli olikin neljän hengen huone, jonne jostain syystä ilmaantui seuraksi myös naispuolinen saksalainen. Myös naisten huoneeseen oli yön aikaan putkahtanut väärää sukupuolta edustava ihmisolento. Vaikka tälläisiä omituisia tapauksia sattui niin majoitus oli varsin mukava ja palvelu todella hienoa.

Illan mittaan kierrettiin innoissamme Luxemburgin kaupunkia aivan mahtavissa maisemissa. Ei ole kaupunkia turhaan kehuttu. Löysimme myös kaupungin molemmat nähtävyydet, pienen kauppa-aukion täynnä karkkikojuja ja suurherttua Henrin palatsin. Ite Henkkaa ei näkyny. Vesisade hieman haittasi kiertelyä, mutta mukavaa oli silti. Kaupungilta palasimme hyvissä ajoin majapaikkaan ja pelailimme korteilla loppuillan. Kameran takaa katsottuna reissun paras ja antoisin kaupunkikierros :)

Luxemburgista löysimme myös jotain rauhallista. Maailman nopeimmat autoilijat ja kiire oli paikallisten keskuudessa olematonta ja maalaistollon oli hyvä liikkua rauhallisessa ilmapiirissä. Maailman nopeimmasta kansasta on nyt kuitenkin mielipide hieman muuttunut. Ehkä me suomalaiset sittenkin olemme melkoisen nopeita tapauksia. Autoilijan poikina meidän piti myös hieman tutustua ranskalaiseen liikennekulttuuriin ihan oman käden kautta ja alla onkin todisteena kyseisestä tapahtumasta pieni kuva mukanamme olleesta navigaattorista :) Kauttamerkin oikealla puolella oleva lukema osoittaa luonnollisesti kyseisen osuuden nopeusrajoituksen ja vasemmanpuoleinen ajoneuvon nopeuden. Voitte olla varmoja, että kivaa oli :D

Pojat koeajolla

Luxemburgin suurherttuan palatsi

Tavan maisemaa Luxemburgissa

Vanha kuja

Patonkimaan ihmeitä

Jälleen uusi päivä ranskalaisten joukossa. On se vaan totta, että hyviä ranskalaisia ei saa kuin grilliltä :) Nyt ku tälle linjalle lähdin niin kerron että on muuten suuri vale, että suomalaiset on maailman nopein kansa. Ei pidä todellakaan paikkaansa. Kyllä suomalaiset on hitaimpien joukossa ainakin sen perusteella mitä tän reissun aikana on liikennekulttuurista oppinu. Jos edelläajava ajaa keskellä kaupunkia (neljänkympin alueella) alle kaheksaakymppiä niin johan jää suomalaiset torvisoittokunnatkin kakkoseks ku takana olevat alkaa töötöttelemään. Ohitukset tehdään oikealta tai vasemmalta, ihan sen mukaan mistä vain ikinä voi saada auton melkein mahtumaan. Autot onkin Euroopassa (varsinkin Italiassa) sen näkösiä, että ei aina olla mahduttu, mutta siitä on kuitenkin menty. Pääasia ettei nopeus putoa alle kuudenkympin :) Hulluja nuo on!

Nyt asiaan. Aamulla lähdettiin metrolla kohti Notre Damen katedraalia. Ison mökin olivat patonki-ihmiset kyhänny keskelle kylää ja vielä otuksia veistelly katolle. Tehtiin pieni kierros kirkon sisällä ja suunnattiin sen jälkeen shoppailemaan. Sen jälkeen jatkettiin shoppailun merkeissä ja pienen ruokatauon jälkeen voitiinkin iloisin mielin shoppailla. Jonkin aikaa shoppailtuamme hoidimme viime hetken shoppailut ja kävimme vielä ihailemassa suuren suurta taidemuseota Louvrea.

Kiertokäynnin jälkeen suuntasimme hautausmaalle, jossa kuulemma pitäisi lojua niin Jim Morrisonin kuin Oscar Wildenkin maalliset jäännökset. Perille päästiin, mutta vaikka sulkemisaika ei vielä ollutkaan niin uusia vieraita ei tietenkään sisälle päästetty. Ei auttanut ku lähteä kaupan kautta Annetten kämpille ruokaa tekemään. Söimme porukalla hyviä tortilloja, jonka jälkeen jätimme Minnan juoruamaan Annetten kanssa ja suuntasimme vielä Eiffel-tornille nähdäksemme ja kuvataksemme tornin valaistuna. Hieno oli.

Nyt onkin aika painella unten maille, jotta jaksaa huomenna menää katsomaan kuinka Luxemburgin suurherttua jakselee.

-Ismo

Henna aamutuimaan Notre-Damen lähistöllä

Pojat vähän shoppaili pukuja

Minna ja Louvren pyramidit

Timojen valtakuntaan

Tiistaiaamuna nukuttiin vähäsen tavallista myöhempään, jopa kymmeneen asti. Tai Minna jo söi salaa aikaisemmin, mutta muut heräili vasta silloin myähäisempään aikaan. Yö Annetin luona sujui oikein hyvin. Minä ja Ismo nukuttiin isolla ilmapatjalla ja Minna sekä Sami pienillä ja narisevilla. Makuupussitkin oli ensimmäistä kertaa matkan aikana käytössä. Hyvin toimi.

Aamupalan jälkeen llähdettiin taas taaplaamaan ja Minnan kielitaidolla (jälleen) saatiin hankittua kahden päivän päättymättömät metroliput kaikille. Metroon pääsyn jälkeen lähdettiin etsimään riemukaarta ja kyllähän se hienon metroseikkailun jälkeen löytyikin. Olihan se kaari sellainen..hmmm..kaari. Riemukaaren jälkeen lähdettiin katsomaan Eiffel-tornia ja löydettiinkin niitä satoja. Kaikki Pariisin Timot oli siellä oikean tornin juurella myymässä VÄKISIN pieniä matkamuistotorneja. Kilinä vaan kuului, kun Timot viuhui pitkin aukiota. Kun kaikki myyjät oli teilattu ja postikortit ostettu, niin päästiin itse asiaan eli torniin kiipeämään. Päätettiin kiipeillä kakkostasolle jonne oli 700 rappusta ja korkeutta 120 metriä. Hienot oli maisemat vaikka alastulo vähän hirvittikin ja vessa oli tornissa huippuluokkaan.

Tornista poispäästyä lähdettiin käppäilemään ison puistoaukion poikki ja otettiin tietenkin pakolliset Eiffel-tornikuvat. Kiva Mr. Florida otti meistä ryhmäkuvia. Ismo joutui jälleen salakavalan sormusmiehen uhriksi, mutta onneks Minna on salakavalia sormusmiehiäkin ovelampi. Sedästä selvittyä suunnattiin Metroon ja paikalliseen Hard Rock Cafe Pariisiin. Olihan siellä kitara poikineen ja karvaisia tarjoilijoita. Karvat taitaa olla pääsyvaatimus työhön :D. Ruoka oli sairaan hyvää. Ismo söi jonkun hamppariaterian, Sami silkkaa lihaa ja Minä sekä Minna jättisalaatit sivuranskalaisilla. Oli kyllä kaamea ähky ainakin meillä tytöillä. Hyvä kun mahduttiin ruoan jälkeen ostamiimme paitoihin. Niin harvoin tulee päästyä kyseisiin kahviloihin, että pakkohan ne paidat oli ostaa. Haajt Jok Hajjejuuujaaa!!!

Kämpille kun taas päästiin, niin hetki ehdittiin lepäillä ennen seuraavaa kierrosta. Myös pyykit pääsi pesuun ja nyt on taas päällepantavaa enemmän. Seuraava kierros suunnattiin Mouline Rougelle ja tarkoituksena oli löytää myös Jim Morrisonin hauta. No löydettiin Mouline Rouge ja kahvia, mutta ei hautaa. Kämpille kun päästiin, niin huomattiin, että etsimämme hautausmaa olikin paljon lähempänä kämppää kuin se missä käytiin. Hih. Matkailu avartaa. Illan metroilun aikana saatiin myös kuulla, että meidän Amsterdamin majoitus on punaisten lyhtyjen alueella. Pienet sille!! Nyt taas ollaan takaisin asunnolla ja odotellaan pyykkejä pois koneesta. Vielä suihkun kautta nukkumaan.

-Iso H jolla on nimikkoruoka-annos Milanolaisessa kebabbilassa

Minna Tö Pormestari

Pojat vähän syö Hard Rock Cafessa Santanan tahtiin

Minnan uusi työ

Junailua

Yöunet sujuivat erittäin hyvin, huomattavasti edellistä paremmissa sängyissä. Maanantaiaamu alkoi rauhoittavasti ikkunamme alla sijaitsevan vankilan iloisiin ääniin. Näkymä molemmista ikkunoistamme olikin varsin mukava, suoraan vankilan pihalle, jossa latinopojat virui kaltereiden takana :)

Herättyämme valuimme vähitellen hotellin mainiolle aamiaiselle, jossa saimme reissun ensimmäiset kupilliset oikeata kahvia!!! Aamupalan jälkeen keräsimme kamppeemme ja lähdimme kohti Milanon keskusrautatieasemaa. Edellisenä iltana oli pitkän mietinnän päätteeksi päätetty kokeilla asemalle siirtymistä taksin avulla. Taksin saimme helposti ja kuski lähti kaahaamaan puikkelehtien hullujen italialaisten autoilijoiden seassa. Hurjaa kyytiä fiiatilla. Taksimatka oli suomalaisiin hintoihin verrattuna melko halpa, vain 9 euroa joidenkin kilometrien ajosta, josta lähtömaksun osuus oli vain kolme.

Asemalla nousimme maailman kylmimpään EC-junaan ja suuntasimme alppien välissä puikkelehtien kohti Sveitsiä. Samassa osastossa kanssamme oli eräs professori, joka yritti kovasti oikolukea oppipoikansa julkaisua, kuunnellen samalla meidän neljän pitämää meteliä. Kovasti jaksoi Richardo proffa lueskella :)

Useiden pysähdyksien ja komeiden maisemien jälkeen saavuimme Lausanneen, jossa ensimmäinen tehtävä oli etsiä käsiin jotain syötäväksi kelpaavaa. Sitä löytyi sattumalta aivan upeasta paikasta nimeltänsä McDonalds! Syötyämme toteutettiin pieni ja hyvin nopea kiertokävely, tuossa olympiakomitean pyhässä päämajassa eli Lausannessa. Pian parin tunnin vierailu oli ohi ja matka jatkui TGV-junalla kohti Pariisia.

Alkumatkan hitaiden osuuksien jälkeen juna saikin tasaiseksi vauhdikseen 260km/h ja saavuimme illan koittaessa Pariisiin, jossa vastassa oli Minnan vanha kämppis Annet. Ruoan etsiskelyn ja parin metroreissun jälkeen pääsimme Anneten kämpälle valmistautumaan nukkumiseen ja uuteen päivään uudessa kaupungissa. Sami tahtoo jo kotiin... :D

Kääpiö rinkkojen takana

Lausannen mäkkärin laatuhamppari

Lausanne asema