Kotona riittää puuhaa

Aamulla olikin sitten luvassa se kauan odotettu aikainen aamuherätys. Kuuden ennen piti nousta ylös ja kipittää läheiseltä pysäkiltä lähtevään lentokenttäbussiin. Ja voin sanoa, että yöllä ei kukaan nukkunut juurikaan neljää tuntia enempää. Matkaseurue oli siis aamusta kyllä melko hiljaisella tuulella. Ismo jälleen "leikki hengellään" ja yritti väkisin saada Minnan puhumaan. parin tunnin bussimatka meni torkkuessa melko nopsaa ja saavuttiin kentällä kolmisen tuntia ennen lennon lähtö. Saatiin rauhassa popsia aamupalaa ja pissutella sekä ostaa viimeiset tuliaiset. Päästiin myös kaikki kunnialla läpi kaikista tarkastuksista eikä edes Ismoa viety takahuoneeseen kumihanskatutkimuksiin vaikka läheltä ehkä liippasikin. On se herran kamerareppu sen verran epäilyttävä :D.

Lento itsessää meni hyvin ja ilma pilvien yläpuolella oli (yllätys yllätys) aurinkoinen. Tampereella oli poliisit heti meitä vastassa, mutta onneksi meitä ei alettu kopeloimaan vaan syynäykseen joutui belgialainen moottoripyöräseura joita suomen nimeltä mainitsematon moottoripyöraseura myös oli vastassa. Me jotenkin onnistutaan osumaan aina näihin poliisitilanteisiin. No joka tapauksessa hienosti saatiin kamppeet linjastolta ja päästtin pakkautumaan autoon. Orituvalla käytiin syömässä ja sitten mentiin hakemaan Rekkuja Tiinalta. Kovin olivat iloisia, kun kotiväki tuli paikalle. Paljoa ei tarvinut bokseihin kavreita houkutella. Kiitos Tiinalle ja sakille hyvästä hoidosta.

Retki oli oikein onnistunut, mutta on myös kiva olla viimein kotona. Veilä kun sais olohuoneen raivattua tavaran paljoudesta ja kaikki pyykit narulle. Nyt allekirjoittanut istuu kotikoneella ja tekee tältä erää vimosta päivitystä. Alla muutamia kuvia lennolta ja matkamuistoistakin. Sainpahan muuten joka maasta noukittua kiva tms. Hieno kokoelma.

-Henna

Lentokoneessa ompi tunnelmaa

Minnalla on sikanuha..saparo kasvaa jo

Tässä vielä pari kuvaa löydöistä. On vähän tummia, mutta ei jaksanut paljoa panostaa, kun sai vaan räpsytellä pokkarilla.

Söpöt puikot japsikaupasta

Todellinen löytö. Balleriinat 2.50

Ihastuttavia magneetteja löytyi matkan varrelta

Sain juoda rauhassa kotona pari kuppia OIKEAA KAHVIA! Ei mitään ihme tsufeelitkua.

Helatorstain toimintoja

Tänään olikin pyhäaamu, joten saatiin nukkua hivenen myöhempään. Puoli kahdeltatoista tavattiin Tarek hotellimme aulassa ja lähdettiin katselemaan paikallisia nähtävyyksiä. Aluksi matkattiin ratikalla Iimori nimiseen japanilaisten pitämään japanilaisvivahteiseen konditoriaan. Leivoksi oli kyllä joka lähtöön. Nam! Kolme Jousmäkeä päätyi ottamaan mansikkatartaletit joissa oli täytteenä ihastuttavaa vaniljakreemiä ja päällä mansikoita ja kiille. Voi voi voi! Minna sitten otti palan torttua jonka täytteessä oli vihreää teetä. Minna tykkäsi siitä, mutta minun mielestä se maistui ihan ahterilta :D.

Iimonrin tuotoksia mentiin nauttimaan jollekkin markkinapaikalle jossa oli outo huutava setä ja torvisoittokunta. Kahvitauon ja pakollisen torvisoittomusiikin kuuntelun jälkeen suunnattiin katselemaan kaikkea paikallista kuten isoa tuomiokirkkoa ja vanhaan kaupunkiin johtavaa vanhaa siltaa. Sillalla tepsuttelun jälkeen mentiin joen toiselle puolelle rantabaariin nauttimaan limukkaa ja odottelemaan Tarekin naikkosta. Nähtiin muuten villi olutbussi ja reissun ekna parsoni! On ne saksalaiset aika jänniä!

Maaren saavuttua lähdettiin katsomaan vanhasta kaupungista jäljellä olevia kadunpätkiä. Paljon oli ainakin lasinpaloja kadunkivien välissä. Tarkoitus oli myös mennä maistelemaan perisaksalaisia ruokia kuten pannukakkukeittoa,mutta onneksi paikka oli silloin vielä kiinni, koska ainakin minun epäluulo ruokia kohtaaan heräsi. Vanhaan kaupunkiin tutustumisen jälkeen etsittiin uutta ruokapaikka ja löydettiin sedän opastuksella ihastuttava turkkilainen ravintellin. Oli kuulkaa akvaariot ja kaikki. Ruokana oli minun mielestä outoa kebabbia, mutta ruoka oli muuten hyvää. Varsinkin alkusalaatti oli maukasta. Pojat vihas salaatinkastiketta, kun oli kuulemma liian etikkaista. Minna söi kebabrullan ilman kebabbia, eli sisällä oli silkkaa salaattia..hih hih! Lopuksi saatiin vielä tervetuliaisteet ilmaiseksi. Olipahan pijat pahhaa teetä, kun ei saanut maitoa...ök! Ruokailun aikana satoi ja ukkosti, mutta onneksi sade taukosi siksi aikaa kunnes pääsimme kiipeilemään 200m korkean talon katolle maisemia katselemaan. Olipahan komeat maisemat. Niin ja rakennukseen tullessa Minna jäi jumiin pysähtyvien pyöröovien väliin. Minä kuulin jotain kaukaista ulinaa, mutta en tunnistanut niitä Minnan avunhuudoiksi. Onneksi neiti pääsi kuitenkin itse pois pinteestä. Radiotalolta palattua päästiin taas aloittamaan kotimatka. Loppuilta kuluikin hyvin pakkosyöden loppuja eväitä, häröille samaisten eväiden kanssa, netissä vieraillen ja pakkaillen.

Niin joo. Sain muuten päivän reissulla aikaan ensimmiset (toispuoleiset) rusketusraidat. Pienet sille. Tap tap tap.

Huomenna onkin sitten aamulla aikainen nousu, kun bussi lähtee lentokentälle 07.00. Kotiin palattua onkin edessa koirien pesua, kun viihdyttävät kuulemma itteään kaivelemalla kuoppia ulkotarhaan.

Nyt vähitellen nukkumaan

-Henna

Olutvaunu

Samia ehkä jännittää

Ismo kuvasi taas tunteella maisemia

Syyllinen?

Paiskottiin yöllä Minnan nosepaketteja

Shop shop shop shopping is fun

Suuri ja odotettu Frankfurtin shoppailupäivä koitti kuulaana. Pojat oli aamulla todella innokkaita ja puhkuen ne paineli ovelle heti, kun annettiin lupa lähteä ostoksille. Metrolla mentiin suoraan Frankfurtin sydämeen josta löyti kaikki parhaat shoppailupaikat. Uu la laaaaa. Minnan kanssa kangät savuten kierrettiin liikkeitä. Tein todellisen löydön ja ostin punaiset balleriinat hintaan 2.50. Ihanaa. Shoppailun tiimellyksessä käytiin myös Starbucksissa nauttimassa kahvia ja virvokkeita ja sitten taas jatkettiin hommeloita. Iltapäivällä käytiin vielä ruokakaupassa ennen kun mentiin taas metrolla kotiin. Heteken ehdittiin lepäillä ennen, kun lähdettiin taas pyramidikauppiaan (poikien antama hieno liikanimi) eli Tarekin kanssa heilumaan. Minun toiveiden mukaan suunnattiinkin sitten kohti paikallista italialaista ravintolaa eli pastaa. Hyvää oli ja Cantina Tollo-nimistä viiniäkin löytyi paikallisesta koristeena olevasta viinipullosta. Saatiin hyvät naurut. Pastan jälkeen suunnattiin paikalliseen italialaiseen jäätelöbaariin. Tarek lupasikin kolkata yhden italialaisen kokin ja lähettää sen meidän iloksi suomeen. Go Tarek go!! Jäätelöinnin jälkeen lähdettiinkin sitten taas suuntaamaan kohti petiä.

Alla vielä hieno todistekuva päivän ostoksista.

-Henna

Lusikka seisoo kahvissa..mahtaa olla tujua

Shoppailupäivän saldo

Shoppailupäivän iltana tapahtui kummia..sängyllä on kuusi jalkaa

On siinä viinillä nimi

Oh Frankfurttia päin

Tänään eli tiistaina koittikin sitten viimeinen aamu nurmikkomaassa. Aamulla herättiin väsyneenä, kun pojat piti yöllä koko laivaa hereillä harrastamalla karatea neljän neliön hytissä. Sami sai jopa taisteluarpia, kun minä suoritin suuren vastaiskun, kun eräät päätti työntää tokkuraisen Hennan naamaan eltaantuneen kroisantin. No tästä kroisantti-iskusta traumaantuneena näinkin sitten unta, että äiti pakotti mut hyppäämään mäkeä.

Juna kohti Frankfurtia lähti 12.35. Matkalle oli luvattu kestoa neljä tuntia. Kyllähän aika kului, kun välillä nukuttiin ja välillä pelattiin korttia. Toisissa hetkissä sitten syötiin kaupan epäonnistuneita kolmioleipiä, pissuttiin ja juotiin kahvia. Voi että, kun se junakahvi voi olla pahaaa....yök! Juna kulki alussa varsin hitaasti pysähtyen usein, mutta loppumatkan paremmilla osuuksilla oli nopeutta jälleen yli 300 km/h.

Frankfurttiin päästyämme alkoi taas majapaikan metsästys ja sehän löytyikin ihan aseman vierestä. Ei turhaa rasittumista :D. Majapaikalla ehdittiin siistiytymään ja käymään netissä, kun Minnan Itävallanaikainen ystävä Tarek tuli meitä hotellilta noutamaan. Yhdessä lähdettiin metroon ja ruokaa etsimään. Tarek esitteli meille paikallisen kuuluisan pikaruokaherkun eli paistettuja makkaranpaloja ja päälle paljon ketsuppia, currya ja chilikastiketta. Lisänä ransuja ja joululimpputyylistä leipää. Ihan oli kyllä hyvää. Ranskalaiset oli tosi rapeita. Alkupalojen jälkeen lähdettiin etsimään oikeaa ruokaa.

Tarek vei meidän mukavaan ravintolaan, johon saapui myös hänen kaksi ystäväänsä. Toinen ystävä oli Puolasta ja toinen Italiasta. Tarek itse on äidin puolelta egyptiläinen. Yhdessä siinä rupattelimme (ja haukuimme ruotsalaisia) ja nautimme ruokaa iltaan saakka. Paikallinen annoskoko oli halpa ja iso. Syötiin niitä siinä sitten vähän ristiinkin. Henna mm. söi Minnan salaatin juustot ja kolme alkusalaattia. Pojat keskitty pihviosuuteen. Niin ja oli muuten hienot lavuaarit paikassa. Umpikiveen koverrettu monttu. Illan päätteeksi mentiin vielä ruokakaupan kautta aamupalaa hommamaan ja sitten hotellille nukkumaan.

Niin joo, eilisestä vielä sen verran, kun olimme palaamassa illalla nettikahvilasta, niin vastaan käveli Samin sotakaveri kavereineen. Hassua. Taas on maailma todettu pieneksi.

Eilen illalla sattui vielä toinen kohtaaminen tulppaanimaan virkavallan kanssa. Olimme rauhallisesti kävelemässä kohti paikkaa, jossa olisi tarkoitus nauttia hieman kahvia. Minnan vieressä käveleskeli jonkin matkaa mies, joka vaikutti aivan normaalilta Amsterdamilaiselta hyypiöltä. Siinä kävellessämme, ohi ajava moottoripyöräpoliisi huomasi miehen ja ajoi välittömästi hänen päälleen jalkakäytävälle. Poliisin törmätessä häneen, mies horjahti siltatolppaa vasten ja edelleen pyöränsä selässä oleva poliisin retales kiilasi hänen tiukasti pyrän ja sillan väliin. Ehkä noin minuutin sisällä paikalle syöksähti pari poliisiautoa eri suunnista ja rosmo pistettiin rautoihin teurastamoreissua varten. Kaikkea sitä sattuukin näkemään.

-Henna