Lumivalki ja kuus pient naperkulliaist eli nuorten lähetysmatkalla Virossa

Vuosi sitten joku sai töissä idean, että nuoret voisivat tehdä lähetysmatkan Viroon, koska siellä on seurakuntamme nimikkolähetit lähetystyössä. Siitä se sitten lähti. Rahaa kerättiin myyjäisien avulla. Myytiin piparkakkutaloja, ruukkuun tehtyjä talipallotelineitä, maalattuja kauniita katuharjoja sekä kuppikakkuja. Rahat saatiin kasaan ja osa armollisesti työpaikan budjetoinnin kautta ja päästiin matkaan. Reissumme Tallinnaan tapahtui 14.-17.10. eli syyslomaviikolla. 

Maanantai
Aamulla oli herätys vaatimattomasti 4.30, koska Jyväskylän matkakeskuksella piti olla jo kuudelta. Mies onneksi nousi keittämään puuroa matkalaiselle. 6.20 lähti Intecity kohti Helsinkiä. Matka meni nopeasti kutomisen ja kahvikupposen kanssa. Perilla tilattiin tilataksi jolla sitten huristeltiin satamaan. Laivaan päästyämme saatiinkin viettää koko 2,5h aika Viking XPRS buffetissa. Voi sitä blini- ja mäti-ilottelun riemua ;)

Perillä Tallinnassa otettiin rinkka selkään ja laukut kouraan ja lähdettiin tallustelemaan kohti lähellä olevaa hotelli Metropolia. Hotelli on oikein hyvä ja meille osalle jo ennestään tuttu siltä edelliseltä villalankamatkalta. Majoittautumisen jälkeen me lähdettiin katselemaan ympärille. Menimme myös kirkkonkonserttiin vanhassa kaupungissa olevaan 1300-luvun Püha Vaimu kirikuun (Pyhän Hengen kirkko). Oli melko korkeakulttuurista kun 3/4 nuorista nukahti penkkiin. 

 

Kirkon jälkeen mentiin hortoilemaan ja paikalliseen Revan Cafeen iltapalalle. Söin tomaattisia bruschettoja ja tyrnismoothien joka oli aika hyvä smoothie. Illalla sitten jo uni maistuikin aika hyvin.

Tiistai
Aamu aloitettiin 8.45 hotellin aamiaisella. Aamiaisen jälkeen vähän jouduttiin odottelemaan nimikkolähettejä saapuvaksi ja sitten päästiin matkaan. He kyydittivät meidät aluksi Piritan puolelle jossa käytiin paikalloisella ostarilla ja samalla syömässä. Löysin ostarilta Viron pehmeimmän lampaantaljan ja ah se niin lähti mukaan keinutuolin pehmikkeeksi. Lampaalla on nyt hyvä virka eikä sitä oteta häneltä pois. Ostosten jälkeen lähdettiin katsomaan paikallista televisiotornia, mutta emme päässeet itse torniin, koska siellä oli joku konferenssi. Parkkiksella nähtiin kuinka Ukrainan presidentti Viktor Janukovits saattueineen saapui paikalle. Oli aika monta mustaa ja hienoa maasturia.

 

Takaisin hotellille päästyämme me tädit käytiin ripsihuollossa. Itse otin ripsipermanentin ja värin 20e (Suomessa 50e). 

Illalla lähdimme kiitämään vielä Ilkka Puhakan tilaisuuteen Nõmme Rahun kirkolle. Paikalle jouduttiin mennä taksilla, kun oli bussit vähän hukassa. Ilkka Puhakka opetti suomeksi ja paikallisille tulkattiin. Oli hauska laulaa monia tuttuja lauluja eestiksi. Tilaisuuden jälkeen oli vielä kirkkokahvit seurakuntatalolla. Paikalla oli neljä lähetystyöntekijää ja moni paikallinenkin osasi suomea. Hieman outoa. Kotimatkabussi löydettiin sitten paremmin oppaan avulla. 

Kirkko

Syvyydestä minä huudan sinua Herra

Illalla vielä syötiin myöhäinen illallinen Peppersack ravintellissa vanhassa kaupungissa. Oli niiiiiin hyvää alkupalaleipää valkosipulilevitteen kanssa ja niiiiin hyvää possua. Paistettu hapankaali kyllä jäi syömättä. Maistui ihan pilaantuneeltä kaalipadalta :D. Syöminkien jälkeen oli taas hyvä hiippailla nukkumaan. 

Keskiviikko
Keskiviikkona päätettiin lähteä tutustumaan Olavisten kirkon korkeaan torniin. Kyllä siinä vaadittiin pieneltä ihmiseltä pakaralihaksia ja keuhkoja nousta ne kivirappuset ylös asti. Liki 200 askelmaa. Kapuaminen oli kyllä sen arvoista. Todella hienot näkymät ympäri Tallinnaa. 

Kahvikauppa ja kaksi tonttua

Retkeläisiä

Komea on

Korkealla pelottaa

Näkymät

Kiipeilyn jälkeen mentiin ohjaajaporukalla herkkukaffille Maiasmokk kahvilaan ja nuoret meni tekemään omia juttujaan toviksi. Olipa hyvää passion-tuorejuustokakkua eikä ollut edes diggestivepohjaa. Kahvin jälkeen käytiin langanmetsästyksellä ja sitten olikin taas ruoka-aika. Oltiin sovittu tärskyt Ravintola Oliverin likelle. Söin siellä suussasulavaa possun sisäfileestä ja pekonista väsättyä varrasta ja uuniperunaa. Voin niin suositella tuota paikkaa. On vähän kalliimpi paikka Tallinnan mittapuulla, mutta silti edullisempi kuin Suomessa. 

Vanhaa kaupunkia

Se kakku :P

Lankapuoti

Oliverista

Ruokailun jälkeen käytiin vielä Chilikaupassa ja sitten mentiin hotellille ottamaan lepoa. Allekirjoittanut oli aika raatona ja skippasi messun johon muu joukkio sitten suuntasi. Messun jälkeen käytiin vielä syömässä St. Patrick`s ravintolassa. Kolmen ruokalajin pikkumenu vedellä ja kahvilla 11e. Ei kovin paha hinta. Itse söin alkusalaatin, kanapastan (hyi tilliä olivat siihen laittaneet) ja omena-raparperitortun jäätelöllä. Ja masu kiitti jälleen. 

Näin meni kolmas päivä.

Torstai
Aamu valkeni muita päiviä viileämpänä ja oli ensimmäinen päivä milloin kaduin pipon rinkkaan unohtamista. Pakkailujen ja hotellin luovuttamisen jälkeen lähdettiin kahden tädin voimin ratikalla Karnaluksiin eli paikalliseen lankataivaaseen. Löysin ihanaa violettia alpakkalankaa pipoksi ja pipopyöröpuikot. Pääsee pipohommiin. 

Lankaa

Lankamatkan jälkeen mentiin Viru Keskukseen välipalalle ja kahville aikaa tappaaksemme. Lounasta syötiin Basiilik pastaravinteliissa. Olipa hyvää uunitettua pastaa vuohenjuustolla sekä aurinkoikuivatulla tomaateilla. 

Sitten olikin aika lähteä hinaamaan kohti laivaa ja kotimatkaa. Retkemme ainut setävahvistus oli epäilyttävän näköinen ja joutui turvatarkastukseen. Löysin myös Tallinnan satamasta kaksi veljentyttöäni. Kyllä on taas maailma pieni. Laivamatka ja jopa bussimatka kotiin meni aika kivuttomasti. Taksi oli vähän vaikea saada, mutta kotona olin to-pe välisenä yönä 01.30. Kyllä uni maistui.

Reissu oli niin kiva, mukava ja onnistunut. Kiitos retkiporukalle. 

-Henna

Moottoripyörillä Hailuotoon ja takaisin

Vähän viiveellä tulee tämä päivitys, mutta parempi myöhää, kun ei milloinkaan.

Päätettiin siis lähteä isännän kanssa pienelle retkelle moottoripyörillä heinäkuussa, kun ei olla sellaisella vielä aiemmin oltu. Aluksi meidän piti lähteä liikkeelle jo maanantaina, mutta vesisateesta johtuen lähdettiinkin vasta tiistaina. 

Ensimmäisenä päivä lähdettiin aamupäivällä ajamaan pikkuteiden kautta Pihtiputaalle. Reitti kulki Laukaan ja Konneveden kautta. Matkalla pidettiin vähän taukoja, mutta Pihtiputaalla sitten pidettiin  oikein ruokatauko. Pihtiputaalta ajettiin sitten isoa tietä eli nelosta pitkin Ouluun josta oli tarkoitus ehti Hailuotoon vievään lauttaa. Loppumatkasta vähän kostuttiin, kun tiet oli märkänä, mutta muuten päästiin oikein onnellisesti lautalle. Itseäni jännitti pyörän lautalle ajaminen ihan kamalasti, kun alla oli märkä metallipinta. Hyvin meni kuitenkin.
 

Pyörät ja pakaasit

Perillä Hailuodossa ajeltiin saaren läpi kohti "hotelliamme". Oltiin varattu Marjaniemestä pieni aitta jossa nukkua. Perille päästyä saatiin huomata, että paikallinen ravintala Luoto oli jo kiinni sairastumisen vuoksi ja eihän meillä ollut eväänä kuin juotavaa ja pari smoothieta. Vähän kyllä korpes alkaa nukkumaan tyhjin vatsoin, kun kauppakin oli jo kiinni ja
takana 430km hurjastelua.

Marjaniemen majakka

Kalastajakylää

Aamulla kun päästiin ylös, niin tunsi kyllä vartalossa edellisen päivän kilometrit. Minulla oli niskat ajamisen ja tyynyttömyyden jälkeen ihan jumissa. Lähinnä vaan oksetti. Käytiin vähän kiertelemässä rannalla olevilla "pitkospuilla", etsimässä yksi geokätkö ja syötiin myös lounasta ravintolassa joka oli nyt onneksi jo auki. Sitten olikin aika startata pyörät kohti paluumatkaa. Oli kyllä nopea piipahdus Hailuotoon, mutta oikein oli hauska paikka.

Lauttaa odotellessa juotiin kahvia ja syötiin munkit sataman pikkukahvilassa. Minä sain hartiahierontaa, niin pääkipukin alkoi mennä ohi. Onneksi! Siinä odotellessa nousi melkoinen myräkkä ja piti vetää oikein sadevarusteet niskaan. Onneksi pahin sade ehti mennä ohi ennen lautalle siirtymistä. Yksi setä kyllä joutui pyörällään siihen kaikista pahimpaan kuuroon ja aikoi silti ajaa vielä Lahteen. Aika kova turnauskestävyys hänellä.

Lautalta kun päästiin pois, niin lähdettiin ajelemaan kohti Kalajokea josta oltiin varattu majoitus Tapion Tuvilta. Perillä majoittauduttiin ja syötiin Tapsan ravintolassa kunnon pihviä. Illalla meinattiin käydä vähän kävelemässä, mutta rankkasade yllätti, niin mentiin sitten huoneeseen katsomaan leffaa ja aika aikaseen unikin jo maistui. Ajaminen vaatii kyllä veronsa. Tälle päivälle kertyi kilometrejä reilut 170. 

Pakko tuulettaa vielä Kalajoen Karkkipajan herkkuja joita löydettiin Tapsan respan myymälästä. Ne on niin hyviä ja lisäaineettomia. Ollaan ostettu niitä joskus vuosia sitten kesälomareissulla ja nyt taas niitä sai..nam! Piti ostaa vähän varastoonkin.

Torstaiaamuna käytiin vielä aamupalalla ennen kuin oli taas aika pakata pyörät ja lähteä liikenteeseen. Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Lohtajalla sijaitseva Ohtakari. Siellä sijaitsee SLEY:n leirikeskus. Siellä vähän tauotettiin ja syötiin jäätelöä. Joku saattoi myös repia kasveja rantahiekasta mukaan kotiin istutettavaksi.
 

Merinätkelmää saattoi lähteä vähän mukaan

Ohtakarissa

Ohtakarista jatkettiin matkaa Härmän Powerparkiin jossa syötiin lounasta. Lounaan jälkeen oli vuorossa viimeinen etappi tälle päivälle eli ajeltiin Soiniin yöksi. Perillä Soinissa oli kyllä taas tauko paikalla. Minä pääsin myös ensimmäistä kertaa ajamaan pitemmästi hiekkatietä moottoripyörällä, kun piti ajaa Hautakylälle. Se on kyllä aika jännittävää. Onneksi tietä ei ollut aivan juuri kahruttu. Tämän päivän kilometrejä kertyin liki 300.

Perjantaina ja viimeisenä retkipäivänä ajeltiin kotiin loput 170km. Retki oli kyllä oikein mainio ja tulevaisuudessa voi uskaltaa lähteä vielä kaummaskin.

-Henna