Uusi aamu koitti meille aamupalan merkeissä. Olipa mukava saada kerrankin heti aamusta jotain kunnon syötävää. Aamupalan jälkeen lähdettiin matkaamaan valtaisalle Chatuchak-viikonlopputorille. Onneksi meidän hotellin läheltä meni yksi hyvä aivan torin viereen.
Itse tori oli kyllä enemmän kuin valtava. Kokoluokka vastasi useamman jalkapallokentän kokoa ja tori oli aivan täynä kaikkea mahdollista kengistä ja vaatteista aina taiteeseen asti. Meidan perheelle lähti mukaan Conversen tennarit joille tuli yhteishintaa noin 40e. Ei kovin paha. Jotain vaatteita löydettiin myös. Minä ostin kauan etsimäni mustat haaremihousut ja Isäntä sai uuden Alpinen repun aivan naurettavaan hintaan. Löydettiin myös mukavasti viimeisia tuliaisostoksia.
Torilla meni kyllä helposti useakin tunti ja voin ehdottomasti suositella ihan jokaiselle. Ainut oli lemmikkiosasto minne en suosittele kenenkään herkän eläintenystävän menevän. Siellä oli valtavasti oravia kaupan. Ne ressukat odotti ostajaa narut kaulassa ja osalla oli vaatteet päällä. Hivenen olivat stressaantuneen oloisia. Onneksi koiranpennut olivat suhteellisen hyvissa ja puhtaissa oloissa. Ainut asia mika niissa huoletti oli pienet häkit ja alaskanmalamuuttivauvojen paksuturkki tuossa kuumuudessa :(
 |
| Taivas |
Torilla meni kyllä helposti useakin tunti ja voin ehdottomasti suositella ihan jokaiselle. Ainut oli lemmikkiosasto minne en suosittele kenenkään herkän eläintenystävän menevän. Siellä oli valtavasti oravia kaupan. Ne ressukat odotti ostajaa narut kaulassa ja osalla oli vaatteet päällä. Hivenen olivat stressaantuneen oloisia. Onneksi koiranpennut olivat suhteellisen hyvissa ja puhtaissa oloissa. Ainut asia mika niissa huoletti oli pienet häkit ja alaskanmalamuuttivauvojen paksuturkki tuossa kuumuudessa :(
Torilla hyörimisen jälkeen lähdettiin etsimään tietä kohti ruokapaikkaa. Käytiin syömässä Hong Kong Noodelsilla maailman pienimmät ruoka-annokset ja sitten oli aikomus suunnata kohti temppelinähtävyyksiä. Loppujen lopuksi matka ei sujunutkaan aivan niin nopeasti ja mentiin jokitaksilla ihan kotinurkille asti.
Hotellilla lepäilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan Khao San Roadin huudeihin ja löydettiin ruokaakin vatsan täytteeksi. Tällä kertaa oli taas tarjolla pohjanoteerausruokaa. Makua ei ollut sitten yhtään ainakaan minun annoksessani. Pojat päätyivät ruokailun jälkeen vielä maistelemaan paikallisia herkkuja eli karistettyja matoja, heinäsirkkoja ja koppakuoriaisia. Aika inhaa. Minäkin tosin maistoin yhden madon. Se ei onneksi maistunut muulta kuin rapealta ja kastikkeelta. Isommat öttiaiset olikin ollut sitten vähän limaisempia.
Herkkuhetken päätteeksi lähdettiin siirtymään Saxophone nimiseen baarin jota kaikki ovat suositelleet ja kehuneet. Itse baarin puitteet olivat kylla hienot, mutta allekirjoittaneeseen kun ei tuo jazz-musiikki livenäkään oikein iske, niin meidan perhe lähtikin kotimatkalle jo hyvissä ajoin ennen muuta seuruetta. Kieltämättä kyllä väsyttikin jo.
Illalla taas tiesi kävelleensä ja uni maistui
-Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti