Kotia kohti

Tiistai koitti varhain aamupalan ja lentokentälle rahtautumisen merkeissä. Taksikuski vei meidät mukavasti suoraan oikealle ovelle ja päästiin myös nopsaa turvatarkastusten läpi ilman kummempia tonkimisia.

Hei hei Thaimaa.

Lennot meni yllättävän nopeasti ja odotus Berliinissäkin oli oikeastaan vain ruoikailun (3 tuntia) mittainen. Helsingistä päästiin lähtemään aika nopsaa ja yhden ruokatauon verran pysähdyttiin matkalla. Kotona oltiin 5.30 ja täytyy sanoa, että suihkun jälkeen uni omassa sängyssä kyllä maistui.

Matka meni kyllä kaiken kaikkiaan oikein hyvin ja oli älyttömän mukava kokemus. Voin suositella Thaimaata ihan kaikille. Varmasti löytyy jokaiselle jotain. Itselle paras kokemus oli varmastikkin se koralliriutalla snorklaaminen.

Näihin tunnelmiin ja seuraavaa reissua odotellessa

Tuk-tukilla maailmalle - Viimeinen kokonainen päivä Bangkokissa

Viimeisenä kokonaisena päivänä Bangkokissa oli tarkoitus lähte bussilla Grand Palacelle, mutta perille päästyä saatiin huomata sen olevan juuri silloin kiinni (tai sitten paikalliset kusetti meitä). No päädyttiin joka tapauksessa ottamaan pari tuk-tukia jotka lupasivat viedä meitä nähtävyyksille pilkkahintaan. Aluksi huristeltiin jollekkin pikkuruiselle temppelille jonka nimeä en mistään löytänyt. Siellä ystävällinen paikallinen setä kertoili meille juttuja mm. buddhalaisuudesta. 

Toinen kierroksen temppeli olikin vähän isompi Wat Benjamabophit "The Marble Temple". Se oli hieno ja alueen keskellä meni pikkuruinen joki. Joki kuhisi isoja kissakaloja ja yksi valtava varaanikin siellä kroolasi. Minä tietenkin oli enemmän kiinnostunut niistä elukoista :D

"The Marble Temple"

Temppelikierroksen jälkeen mentiin muutamiin liikkeisiin, koska kuskit saivat niistä käynneistä polttoaineseteleitä itselleen, vaikka me emme olisi mitään ostaneetkaan. Käytiin parissa jalokiviliikkeessä ja lopuksi mentiin vielä James Fashion nimiseen pukuliikkeeseen. Isäntä ja jake tietysti päätyiät ostamaan itselleen puvut ja hintaa tuli noin 160e/puku. Kangas oli tosi laadukas joten ei paha hinta mittatilauspuvusta. Puvut tilattiin päivällä yhden maissa ja pukuliikkeen sedät lupasi, että puvut saapuu hotellille illalla kahdeksan maissa (ja näin kävi). Vähintäänkin opeaa toimtaa, mutta heillä on kuulemma 350 ompelijaa töissä. Täytyy sanoa, että istui puku kyllä todella hyvin ja kaupanpäälle sai myös silkkisen krakan.

Suuren pukusession jälkeen lähdettiin pyrkimään vielä sinne ison joen toisella puolella olevalle temppelialueelle, mutta matkamme tyssäsi jälleen laivattomuuteen, joten päätettiin suunnata suoraan eläintarhaan. Dusitin eläintarhalle päästyä hyvästeltiin kuskit ja lähdettiin syömään. Vähintäänkin jännittävien ruoka-annosten jälkeen oli vuorossa itse eläintarhakierros. Täytyy kyllä todeta, että olipahan elukoilla pikkuruiset aitaukset verrattuna aikaisempii eläintarhakokemuksiin. Oikein muuta sanottavaa ei ole muuta kuin se, että kirahvin nimi oli Bin Laden ja kamelontti oli valloittava.

Mauri Pekkarinen norsu

Eläintarhan jälkeen lähdettiin hotellille ja pienoisen lepohetken jälkeen pojat lähti kattomaan thainyrkkeilyä. Oli siellä kuulemma hutkittu ja potkittu ankarasti. Paikallisilla oli myös ollut mystinen vedonlyönti käynnissä ja siitä ei kuulemma ollut saanut oikein mitään selkoa. 

Illalla käytiin vielä syömässä israelilaista ruokaa ja sitten oli aika pakata kimpsut ja kampsut aamun kotilentoa varten.

- Henna

Bangkok sai meidät

Uusi aamu koitti meille aamupalan merkeissä. Olipa mukava saada kerrankin heti aamusta jotain kunnon syötävää. Aamupalan jälkeen lähdettiin matkaamaan valtaisalle Chatuchak-viikonlopputorille. Onneksi meidän hotellin läheltä meni yksi hyvä aivan torin viereen. 

Itse tori oli kyllä enemmän kuin valtava. Kokoluokka vastasi useamman jalkapallokentän kokoa ja tori oli aivan täynä kaikkea mahdollista kengistä ja vaatteista aina taiteeseen asti. Meidan perheelle lähti mukaan Conversen tennarit joille tuli yhteishintaa noin 40e. Ei kovin paha. Jotain vaatteita löydettiin myös. Minä ostin kauan etsimäni mustat haaremihousut ja Isäntä sai uuden Alpinen repun aivan naurettavaan hintaan. Löydettiin myös mukavasti viimeisia tuliaisostoksia. 

Taivas

Torilla meni kyllä helposti useakin tunti ja voin ehdottomasti suositella ihan jokaiselle. Ainut oli lemmikkiosasto minne en suosittele kenenkään herkän eläintenystävän menevän. Siellä oli valtavasti oravia kaupan. Ne ressukat odotti ostajaa narut kaulassa ja osalla oli vaatteet päällä. Hivenen olivat stressaantuneen oloisia. Onneksi koiranpennut olivat suhteellisen hyvissa ja puhtaissa oloissa. Ainut asia mika niissa huoletti oli pienet häkit ja alaskanmalamuuttivauvojen paksuturkki tuossa kuumuudessa :(

Torilla hyörimisen jälkeen lähdettiin etsimään tietä kohti ruokapaikkaa. Käytiin syömässä Hong Kong Noodelsilla maailman pienimmät ruoka-annokset ja sitten oli aikomus suunnata kohti temppelinähtävyyksiä. Loppujen lopuksi matka ei sujunutkaan aivan niin nopeasti ja mentiin jokitaksilla ihan kotinurkille asti.

Hotellilla lepäilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan Khao San Roadin huudeihin ja löydettiin ruokaakin vatsan täytteeksi. Tällä kertaa oli taas tarjolla pohjanoteerausruokaa. Makua ei ollut sitten yhtään ainakaan minun annoksessani. Pojat päätyivät ruokailun jälkeen vielä maistelemaan paikallisia herkkuja eli karistettyja matoja, heinäsirkkoja ja koppakuoriaisia. Aika inhaa. Minäkin tosin maistoin yhden madon. Se ei onneksi maistunut muulta kuin rapealta ja kastikkeelta. Isommat öttiaiset olikin ollut sitten vähän limaisempia.

Herkkuhetken päätteeksi lähdettiin siirtymään Saxophone nimiseen baarin jota kaikki ovat suositelleet ja kehuneet. Itse baarin puitteet olivat kylla hienot, mutta allekirjoittaneeseen kun ei tuo jazz-musiikki livenäkään oikein iske, niin meidan perhe lähtikin kotimatkalle jo hyvissä ajoin ennen muuta seuruetta. Kieltämättä kyllä väsyttikin jo. 

Illalla taas tiesi kävelleensä ja uni maistui

-Henna

Krabi-Bangkok

Aamu koitti meille hyvinkin varhain, kun seitsemän maissa taksi tuli hakemaan meitä kohti Krabin lentokenttää. Tarkastukset meni sujuvasti eikä edes Jake joutunut kovin paljoa kopeloitavaksi.

Lento kesti ainoastaan reilun tunnin ja oli siis ohi hujauksessa. Kentältä otettiin bussi jolla huristettiin sitten hotellille. Ensikokemus Bangkokista oli vähän lattea. Kaikki näytti jotenkin likaiselta ja pelkäsin todellakin pahinta meidän hotellin osalta, kun alkoi näyttämään, että se on aivan getossa. No hotelli oli kuintenkin oikein söpö vihreine petivaatteineen ja mikä parasta, niin ilmastointi toimi eikä lattialla näkynyt torakoita.

Hetken majoittautumisen jälkeen lähdettiin taas perinteiselle kaupunkikierrokselle. Aluksi käytiin syömässä mäkkärissä, mikä oli oikeastaan aika luksusta kaiken riisin jälkeen. Sitten käveltiin paljon mainostettuun China Towniin mikä tosin oli aika pettymys. Eksyttiin torille, missa myytiin lähinnä sellaisia videoita ja leluja..kiva. Tämän vilinän läpäistyämme etsittiin itsemme rautatieasemalle josta hypättiin junaan ja matkattiin jonnekkin paikkaan X mistä käveltiin päättäväisesti kohti paikallista Hard Rock Cafea. Saatiin hoidettua virvoituspuoli ja ostettua myös matkamuistopaidat.

Poliisilaitos

China Town

Hard Rock Cafen jalkeen oli tarkoitus mennä katsomaan Lumpinee Stadiumille Thai Boxingia, mutta perille päästya todettiin, etta 1600 bahtin liput on aika suolainen hinta varsinkin, kun me rouvat ei oltu siitä aivan niin kiinostuneita. No päädyttiin lähtemään kotiin ja suunniteltiin, etta pojat menee katsomaan ottelua joku toinen ilta yhteen meitä lähempänä olevaan paikkaan.

Lumpineelta palaamisen jälkeen käytiin vielä katsastamassa paikallinen kuuluisa "tyttökatu". Täytyy kyllä ihmetellä miten paljon sitä tarjontaa oikein löytyi aina naisista, ladyboyden kautta  miehiin asti. Tarjolla oli myös runsaasti pingispallo- ja banaanishowta. Huh huh! Miten joku viitsi/pystyy tuolla kylillä itseään kaikki illat kaupata. 

Aivan loistava mainos

Vauhdikas tuk-tuk

Aika pian tekikin joukkion mieli lähteä hotellille. Oli ainakin shokeeraava päätös päivälle.

-Henna

Vatsaoireita ja kanoottiretkeilya

Perjantaina eli viimeisenä kokonaisena päivän Krabi Townissa oli tarkoitus lähteä kanoottiretkelle, mutta aamulla näytti vähän heikolta, kun yhdellä oli ripuli, toisella kuumetta ja kolmas oli ollut koko yön vatsataudin oireissa. Meni siis aivan putkeen.

Isäntä kävi kuitenkin ostamassa Jaken kanssa meidän kameralle vedenpitävän pussin, että sen uskaltaa ottaa melomaan mukaan. Samalla reissulla Isäntä kävi myös tsekkaamassa yhden keskellä kylää olevan luostariyhteisön tms. jota oltiin jo edellisinä päivinä katseltu. Harmitti, kun en itse uskaltanut vatsaoireisena mukaan lähteä.

Iltapäivällä tilanne oli sellainen, etta tosiaan ainoastaan Isäntä ja H lähti kanoottiretkelle. Meni vähän rahat turhaan, kun oltiin jo matkat etukäteen maksettu, mutta minkas teet. Onneks voitiin kaikki jo illalla paremmin, kun aamulla oli edessa lento Bangkokkiin.

Illalla kanoottimatkalaiset palasi reissulta kalapallon kokoisen kokemuksen rikkaampana. Retki oli mennyt oikein hyvin, vaikka matala vesi ja mudassa rämpiminen "It is just chokolate" olikin vähänn matkan oikeaa kokonaisuutta muuttanut. Lopuksi oli kuitenkin vielä ollut hyvä tilaisuus kuvata auringonlaskua ja tarjolla oli ollut myös paljon grilliruokaa. Myös me kipupotilaat saimme siitä osamme ihan kotiin asti kuljetettuna. Kiitos siita! Kanavartaat ja uuniperuna oli ihan hyvää. Kalapalloja ei allekirjoittanut halunnut sattuneesta syystä maistaa. Isanta ja H oli salaperaisesti niita hävittänyt ruokailun yhteydessa :D

Päivä siis kului aika monen osalta vai makoillessa ja minä suoriuduin ainoastaan kauppaan asti. Kovasti tuntuu saavan paikallisilta apua ja huomiota, kun olin yksinäinen länkkäri liikenteessa..kivoja nämä paikalliset.

-Henna

Lepopäivä

Tänään oli sellainen aamu, että saatiin nukkua myöhään, kun meillä ei kertakaikkiaan ollut mitään isoja suunnitelmia päivän varalle. Teki kyllä hyvää saada kunnon pitkät yöunet.

Heräämisen jälkeen lähdettiin tallustamaan kohti kuapunkia ja ei me pitkälle päästy, kun löysimme itsemme pirtelöltä ja syömästä läheisestä kahvilasta. Kahvilan jälkeen käytiin heittämässä osan seurueemme pyykkejä pesulaan ja lähdettiin katsomaan miltä Krabi Town näyttää päivällä. Käytiin pyörimässä yhdellä vähän isommalla ostarilla ja sitten Isäntä bongasi mainostarroja joissa mainostettiin eurooppalaista kahvilaa. Pitihän sitä lähteä etsimään eikä se kovin kaukana ollutkaan. Sitä piti kaksi tanskalaista miestä ja kahvilan valikoimasta löytyi myös meikäläisille tutumpia herkkuja. Pojat oli onnellisia kun saivat oikeaa Gevalia-kahvia.

Kaffipaussin jälkeen lähdettiin etsimään pakollinen geokätkö ja melko pian se läydettiinkin. Jouduttiin myös sitkeiden paikallisten kauppaajien uhriksi "very good boat, yees yees". Hetki siinä sitten palloiltiin ennen kuin lähdettiin kaupan kautta kotiin lepäilemään. Minä menin sitten ostamaan kaupasta sellaisen valmiiksi kuoritun mangon joka olikin jossain mausteliemessä. Maistui ihan kurpitsapikkelssiltä. Hyi! Sitä ei voi kyllä suositella kenellekkään.

Itse kätkö

Outoja mutamönkiäisiä

Illalla kaytiin viela limpparilla samaisessa paikassa kuin edellisena iltana, mutta aika pian lahdettiin jo nukkumaan.

Phi Phi - Krabi

Keskiviikkoaamuna piti kammeta ylös jo klo 06.45 ja alkaa valmistautumaan haisnorklaamiseen. Aamupalaksi hankittu esanssijukurtti ei kyllä yhtään auttanut olotilaan. Yöllä oli ollut järkyttävän kuuma ja allekirjoittanut ei saanut nukuttua kuin neljä tuntia..huoh!

Sukelluskeskuksella saatiin Kallelta lyhyt ohjeistus haiden seassa snorklaamiseen liittyen ja niin me lähdettiin taas kohti satamaan josta päästiin pitkähäntäveneen kyydissä läheisille karikoille, joiden läheisyydessä hait lymyili. Jännittävä oli myös minun ensimmäinen märkäpukukokemus. Aluksi tuntui vähän ahvistavalta, mutta kyllä siihen aika pian tottui.

Aamun tarkoitus oli siis nähdä mustatäpläriuttahaita jotka ovat aika pikkuruisia ja ihmisille vaarattomia. Meidän piti räpiköidä ryhmänä käsikädessä ja räpylöillä ei saanut potkia pinnassa, ettei loiske säikytä haita pois. Muutamia haita päästiinkin näkemään, mikä oli sukelluskeskuksen onni sillä muuten he olisivat joutuneet palauttamaan meidän rahat. Joukkueenjohtajamme Kalle yritti välillä houkutella haita lähemmäksi menemällä makaamaan pohjalle. Sydämmenlyönnit kuulemma houkuttelevat haita lähelle pyörimään, mutta tällä kertaa ainoastaan yksi oli kiinnostunut. 

Matkalla snorklaamaan

Sukelluskeskukselle saapumisen jälkeen saatiin vielä Kallen pitämä hai-tietoisku. Taas sitä oppi jotain uutta.

Snorklaamisretkin jälkeen meidän pitikin kiitää hostellille pesulle ja tyhjäämään huone. Onneksi saimme kuitenkin jäättää rinkat sinne säilytykseen koska paatti Krabille lähti vasta 15.30. Siinä välissä ehdittiinkin syödä hyvin ja ottaa vähän arskaa rannalla.

Laivamatka Krabille meni jälleen meidän perheen osalta nukkuessa. Krabin satamassa oli hivenen selkkausta, kun laivalippuun sisältyvä ilmainen kuljetus olikin jo täynä. Olisi jouduttu odottamaan tunti, mutta päädyttiin sitten maksamaan erillisestä kyydistä 50THB/hlö. Hostellimme Thaksin Grand Home olikin melko lähellä ja ystävällinen nainen oli meitä vastassa. Huoneet on isoja ja korkeita, eikä yhtään kosteita kuten Phi Phi saarten hostellimme.

Hetkisen asettautumisen jälkeen lähdettiin vähän tutustumaan Krabi Townin keskustaan ja etsimään ruokaa. Löydettiinkin oikein mukava ravintola josta saatiin vatsantäytettä. Ilta oli jo sen verran myöhäinen, että tuntui että kaupunki on ihan tyhjä. Turistejakaan ei mitenkään järkyttävän paljon näkynyt, kun Krabi Town itsessään ei ole mitään varsinaista turistialuetta ja se oli kyllä loppujen lopuksi oikein hyvä. Saatiin katsella vähän enemmän sitä oikeaa thaimaalaisten elämää. Tovin kiertelyn jälkeen mentiin vielä paikalliseen Bolero Pizzeriaan jossa soitti kolmen paikallisen miehen coverbändi. Pojat otti kyllä paikan ja yleisön haltuun. Saatiin kuulla musiikkia Beatlesista, Eaglesin kautta aina Santanaan asti. Oli kyllä loistoilta ja voin suositella paikkaa ihan jokaiselle.

Gekkoja <3

-Henna 

Matka Koh Phi Phille

Maanantai aamuna pitikin olla jo aikaisin valmiina lähtöön Phi Phi saaarille. Pikkubussi tuli hakemaan meitä hostellilta 9.30 ja niin alkoi matka satamaan. Satamassa hypättiin paattiin joka vei meidät Phi Phi saarille. Matka kesti noin 1,5h ja sujui ilman suurempia keinumisia.

Perillä oli kyllä hyvin outo tunnelma, kun saarella ei ole ollenkaan isoja teitä eikä moottoriajoneuvoja (paria poliisimopoa ja roskamopoa lukuun ottamatta). Oli kyllä kieltämättä todella rauhallinen tunnelma Phuketin melskeen jälkeen.

Hostellimme Kinnaree House oli ehkä kohdannut joskus tsunamin hivenen kosteasta tuoksusta päätellen. Majoittumisen jälkeen syötiin hyvin läheisessä ravintellissa ja tutustuttiin vähän saaren maisemiin. Samalla reissulla pojat kävivät sopimassa erään paikallisen suomalaispitoisen The Adventure Club sukellusfirman kanssa heidän viimeisestä sukelluskurssin koulutuspäivästä. Samalla sovittiin muillekkin sukelluksia tiistain varalle ja allekirjoittanut päätyi snorklaamisvaihtoehtoon.

Phi Phin rauhaisat kadut

Iltamenoja

Tiistaina pojat starttasi jo aikaisin viimeisille teoriatunneille. Ne olikin melko pian suoritettu ja  päätettiin lähteä vielä näköalapaikalle ennen kun iltapäivän sukellukset koittaisivat. Näköalapaikka oli satojen rappusten päässä joten allekirjoittanut ei kiivennyt kuin puoleen väliin asti. Sen verran oli höntti olo, kun oli vasta herännyt ja vatsakin kurni. Isäntä, T ja H kiipesivät hiki virraten ylös asti ja oli kuvien perusteella kyllä maisemaa kerrakseen. 

Näkäalapaikka

Kiipeilyurakan jälkeen suunnattiin myöhäiselle aamupalalle läheiseen ravintolaan jonne kevyesti kipeä Jakekin pystyi onneksi tulemaan. Ruokailun jälkeen ehdittiin hivenen levätä, kunnes alkoi valmistautuminen sukellus-/snorklausretkelle. Muille oli siis edessä kaksi sukellusta ja allekirjoittaneelle snorklausta. Aluksi mentiin sukelluskeskukselle keräilemään kimpsuja, josta sitten siirryttiin satamaan ja lähdettiin pörryttämään kohti ensimmäistä sukelluspaikkaa nimeltään Hin Bida. Matka kesti noin 40 min. Perille päästyä  muut laittoivat vermeet niskaan ja lähtivät tuonne vedenalaiseen maailmaan. Oli kyllä jotenkin orpo olo, kun löin snorklauskamat ylle ja yksin hyppäsin veteen ns. keskellä merta. Vielä kun on saanut traumoja tappajahai elokuvista, niin jännitys oli taattu, vaikka Thaimaan vesillä ei pitäisi mitään ihmisille suoranaisesti vaarallisia haita ollakkaan. Tovin vedessä pyörimisen jälkeen ei oikeastaan enää jännittänyt ja värikkäät kalat ym. merieliöt vei kyllä ajatukset muualle. Uskomaton näky se kalojen määrä ja se, kun pystyi uimaan aivan niiden lähelle. Ehdoton suosikki oli kyllä merikurkku joka mönki riutan pohjassa :).

Reilun puolen tunnin päästä torvi soi ja oli aika nousta takaisin laivaan. Kapteenin isä minua sinne kovasti auttoi ja keräsi jälleen kaikki meikäläisen sympatiapisteet. Hyvin tultiin toimeen, vaikka kielimuuri oli melkoinen. Hetken perästä saatiin sukellusryhmätkin kyytiin ja oli ruokatauon aika. Ruokailun aikana siirryttiinkin toiseen kohteeseemme nimeltään Bida Nok. Siellä halukkaat sai hyppiä veneestä mereen ja uida. Taukoilun jälkeen oli sitten vuorossa toinen sukellus. Minä taasen sain mennä snorklaamaan sellaisen ison kallion kupeessa olevaan lahdelmaa. Siellä riutta oli tosi lähellä pintaa ja näkyi paljon kaloja, meritähtiä, kurkkuja ja koralleja. Yksi pallokalakin eksyi meikäläisen eteen, mutta ei se ollut moksiskaan vaikka sen perässä porskuttelin. Salaa toivoin että se olisi poksahtanut.

Bida Nok

Kapteenin isä

Snorklaamisen jälkeen tovi odoteltiin sukellusryhmiä palaaviksi. Isännän ja Jaken ryhmä oli nähnyt merikilpikonnan. Salaa olin vähän kateelliinen. Ennen kotiinlähtöä nähtiin merikotka. Se oli aika hieno.

Kotimatkalla huristeltiin vielä läheisen lahdelman ohi jossa on kuvattu The Beach elokuva. Leonardoa ei tosin näkynyt. 

Siellä näkyy The Beach

Meripäivä oli todella onnistunut! Kiitos sukelluskeskusken henkiläkunnalle (Kalle, Jarkko, Kapteenin isä ja vessan pelottava hämähäkki joka minun onneksi pysyi koko ajan paikallaan).

Illalla kyllä vähän ramaisi.

-Henna

Pönötyspäivä

Tänään Isännällä ja Jakella oli edessä toinen sukelluspäivä joten me muut saatiin jälleen tehdä mitä ikinä hyvitti eli ei mitään

Aamulla nukuttiin myöhään ja sen jälkeen todettiin, että on kämppä jäänyt vähän heitteille hekilökunnan puolesta. Lattiat oli lakaisematta, vessapaperi loppu koko talosta, kaikki kylppärin röörit ihan tukossa, roskikset täynnä ja jääkaappi oli sulanut lattialle. Oli se hieno hetki, kun ns. henkilökunta eli omistajien sijainen saapui takaisin. Jenkki-tytskä kävi häntä hivenen tylyttämässä näistä meidän ongelmista. Rupesi aika rivakkaan tahtiin peruaineet ja luutut viuhumaan.

Iltapäivällä käytiin H:n kanssa kauppakierroksella. Haettiin apteekista Betadinea puhdistukseen ja torilta kummallisia hedelmiä. Siinä oli ihan riittävä kävelykierros siihen kuumuuteen nähden.

Illalla, kun sedät palasivat sukeltamasta, niin odoteltiin tovi, että eräs thai-setä toi poikien sukellusvideon ja sitten lähdettiin  jälleen etsimään ruokaa. Eipä kuulunut sen kummempia tämän päivän ohjelmaan. Sukeltajilla oli ollut jälleen upea ja onnistunut päivä :)

-Henna

Snorklausta

Isäntä ja Lotion-Jake lähti eilen heti aamusta sukelluskurssille, joten me muut jäätiin sitten kotiin tappamaan aikaa. 

Aamupäivä meni oikein hyvin ihan vaan oleskellessa. Iltapäivällä T sai idean ja päätettiin lähteä snorklaamaan. Aluksi piti kuitenkin löytää snorkkelit ja ihan ok:n oloiset löytyikin.

Päätettiin mennä aivan rannan oikeaan päätyyn ja siellä virtauksessa kahlatessamme todettiin, että tämä valuva vesi on läheisen erittäin aromikkaan paskajoen laskupaikka..tosi kiva! Rannalta löytyi hauskoja pikkurapuja jotka kipittivät hurjaa kyytiä koloihinsa aina, kun niitä lähestyi. Rantakivien läheisyydessä taas hiippaili vähän isompia rapuja. Taisivat tosin kammoksua minua enemmän kuin minä niitä.

Niin me lähdettiin urheasti kahlaamaan snorkkeleiden kanssa syvemmälle koralliriutan toivossa. Olihan niitä koralleja ja hienoja kaloja siellä vähän kauempana, mutta eipä allekirjoittanut sinne ikuna päässyt, kun ne vietävän meduusat taas purjehti iloksemme. Herra T teki niiden kanssa kyllä lähempää tuttavuutta eli nyt on tutkittu käytännön kautta, ettäei tule vaurioita jos työntää käden vahingossa meduusaan, mutta silti meduusan kanssa lähentyminen oli vähän vastenmielinen ajatus. 5cm kokoinen vauvameduusa tosin ei pelottanut. Retken saldo oli siis iso liuta rapuja ja yksi raitakala. T & H näki sitten ne muut oleelliset öttiäiset ja eliöt.

Illalla kun pojat saapui sulkeltamasta, niin lähdimme taas metsästämään perinteisesti ruokaa. Samalla tietenkin tehtiin pakollinen kaupunkikierros ja käytiin myös Starbucksissa..nam!


Illalla taasen uni maistui hetkosen levottomuuden jälkeen. 

-Henna

Kalastusta ja muita mereneläviä

Perjantaipäivä alkoi poikien osalta melko aikaisissa merkeissä, kun heille oli varattu kalaretki Harrin seurassa. Me rouvat taas päätettiin lähteä etsimään hyvää hierontapaikkaan erään H:n saaman tarjouksen mukaan. Aluksi kuitenkin haettiin vähän mehua kaupasta ja mangot torilta. 

Melko pian me löydettiinkin kyseinen putiikkia ihan rantakadun tuntumasta. Päätettiin ottaa thaihieronta+jalkahieronta. Tämä tunnin setti kustansi yhteensä 300 bahtia/hlö. Jalkahieronta alkoi jalkojen pesulla. Tätejä vähän huvitti tämän rouvan vitivalkoiset sääret, kun paikalliset eivät itse aivan vaaleita ole. Jalkahieronta oli kyllä aika luksusta, vaikka varpaiden naksuttelu saikin ihon vähän kananlihalle (Kiitos Heidille näistä traumoista). Sitten tämä thaihieronnallinen osuus oli vähintäänkin mielenkiintoinen varsinkin eräälle joka on lähes yhtä kankea kuin tukki. Aluksi meni aivan hyvin. Tädit ohjasi meidät pötkölleen ja laittoivat pyyhkeet selän päälle ja aloittivat ns. tavallisen hieromisen. Tovin vaivaamisen jälkeen alkoivat nämä yllätykselliset käänteet. Välillä oli täti kokonaan selän päällä ja välillä ne yritti vääntää meidän jalkoja solmuun. Hysteeristä naurua kyllä oli jossakin välissä hivenen havaittavissa. Kummallia oli kyllä nämä kaikki venytykset, taivutukset ja selkärangan niksautukset Star Wars-äänitehosteineen (Phiu phiu!), kun on tottunut näihin T:n tarjoamiin ns. normaaleihin hierontapalveluihin. Loppujen lopuksi oli kyllä todella positiivinen kokemus tämä hieronta ja voin suositella kaikkia kokeilemaan. 

Hieronnan jälkeen rentoutuneet rouvat suuntasivat kohti rantaelämää. Kuumuutta oli jälleen havaittavissa sen verran, että mehujäätkin piti syödä pikanopeudella sulamisvaaran takia. Rannalta löydettiin mukava lekottelupaikka ja vesi oli jälleen vilvoittavaa joskin meduusapitoista. Nyt piti oikein tarkkailla ettei niihin törmää, kun niitä todellakin oli paljon. Tosin näyttäisi siltä, etteivät nämä violetit ystävät ole kovin vaarallisia, koska yksi setä sellaista mukanaan kantoi ja vähän joitain tyttöjä pelotteli! Ei silti varmaan kannata mennä tekemään vasiten käytännön kokeita jos vaikka sattuukin olemaan erityisen allerginen.

Rantaelämässä meidän viereen hivuttautui italialaiset lipeväkalat Mario ja Luigi. Toinen heistä alkoi sujuvasti H:ta jututtamaan. Suurin kohteliaisuus oli kyllä se, kun tämä Luigi kertoi, että he olivat arveleet meitä itänaapurimaamme edustajiksi. Kiitos vaan! Vielä meidän lähdön hetkelläkin kyselivät H:lta, että tultaisiinko huomenna taas "same time, same place?". H totesi ympäripyöreästi, ettei voi tietää. Niin me rouvat lähdettiin nykimään ja jätettiin sedät rannalle meduusojen niljakkaaseen seuraan.

Hostellilla ehdittiin tovi touhuilla, kun urheat kalamiehet saapuivat reissultaan. Päivän saalis oli ollut runsas. Paljon ruokaa, virvokkeita  ja yksi oksentava tyyppi. No oli sitä kalaakin tullut 1,5 tonnikalan verran (Huom. 30cm koko). Toinen kala oli siis ollut vain puolikas, koska joku isompi petokala oli haukannut siitä palan ennen laivan kannelle nostamista. Ei siis mikään aivan turha reissu. No saivat pojat ainakin risteillä ja nähdä Harrin läänit.

Kalastusaktiviteettejä

Illasta lähdettiin vielä etsimään ruokaa ja päädyttiin sinne samaiseen ravintolaan missä ensimmäisenä päivänä käytiin. Kevät rullat eivät olleet tällä kertaa aivan niin maukkaita, mutta ainahan ne hyviä on :). Ruokailun päätteeksi lähdettiin taas vähän haahuilemaan kaupungille. Rouvat osti pakolliset luksuskookosöljyt ja sitten jotenkin kummasti eksyttiin jälleen lettukorille..mums! Rannalla käytiin länkkäreiden suosimassa baarissa limukalla ja katseltiin paikallisten lapsien tulikeppi ja -poi showta. 

Kotimatka eteni välistä vähän hitaasti, koska eräs nimeltä mainitsematon oli hankkinut varvassandaaleista rakot. Siihen kun vähän lisäsi hiekkaa, niin lopputulos oli taattu. Pojat hauskuutti kotimatkalla paikallisia pukumyyjiä mainostamalla heille thaihierontapalveluita meidän aiemmin saamien mainoslappujen kanssa. Olivat myyjät vähän ihmeissään, kun valkoiset miehetkin ryhtyi mainospuheisiin.

Vielä ennen hostellille siirtymistä Isäntä ja Lotion-Jake potivat nälkään ja niin me marssittiin nuggetteja popsimaan. Allekirjoittanut uhrautui syömään vain yhden ja pojat saivat sitten syödä loput annoksesta. Paikan tarjoilija oli ehkä vähän turhautunut, kun syötiin ainoastaan alkuruokaa ja limpparit, vaikka hän listaa urheasti esittelikin "Thai Food, Sea Food, Italian Food ja Food Food". Ei tainnut tulla kovin kummoisia voittoja tuosta meidän vierailusta. 

Hostellille päästyä meitä odottikin taas nukkumistouhut, kun pojilla oli aamulla edessä suuri sukellurkurssi. Jälleen oli mukava päivä takana.

-Henna

Toinen päivä Phuketissa - Mopoilua

Ensimmäinen yö meni sikeästi nukkuessa ja aamu valkeni jälleen nihkeän kuumana. Edessä oli mopoilupainotteinen päivä. Hostellin vastapäätä oli skootterivuokrausfirma josta päätettiin skodat vuokrata. Vuokrahintaa yhdelle skodalle tuli 300THB (7e)/vuorokausi eli ei kovin paha hinta. 

Skoottereilla lähdettiin aluksi ajamaan valtaisalle Big Buddhalle joka sijaitsi läheisellä nyppylällä. Aluksi ei millään meinattu löytää tienhaaraa mikä oli jo ensimmäisenä päivänä bongattu, kun saavuttiin lentokentältä Kata Beachille. Loppujen lopuksi päädyttiin aluksi Buddhalaiselle Wat Chalong temppelialueelle jossa oli kyllä mielettömän hienot rakennukset, vaikka ihan pakanapaikka se meidän näkökulmasta olikin. Ainut haittapuoli oli pakolliset pitkäthousut (no hotpants) ja huivi jolla piti peittää hartiat. Hivenen oli rouvilla kuuma!

Wat Chalong

Temppelialueen jälkeen lähdettiin etsimään välipalaa sekä virvokkeita, kun osa porukasta oli hivenen heikossa hapessa. Lyhyen ajelun jälkeen löysimmekin itsemme mussuttamasta roskaruokaa läheisen ostarin KFC:stä. Olipahan ainakin allekirjoittaneen annos tappavan tulinen. Jäi kana oikeastaan syömässä, mutta riisi meni alas suurella innolla ja chilikastikkeella. Jälkiruoaksi oli mukava nauttia vielä jääkahvia..nams! 

Ruokailun jälkeen lähdettiin sitten sinne Big Buddhalle. Tovin sai ajaa mutkaista mäkeä ylös, että päästiin pytingille asti. Heti portilla rouvat sai kietaisuhameet lainaan, ettei kenenkään silmät päässeet syöpymään meidän paljaissa säärissä ;). Oli siinä patsaalla kokoa. Ihan vaan muutama 10x10 marmorilaatta oli paikalleen muurattu. Paluumatkalla saatiin taas sitä allekirjoittaneen mielestä pelottavaa alamäkikyytiä ja välillä käytiin limpparilla.

The Big Buddha

Buddhan jälkeen lähdettiin taas ajamaan pitkää matkaa kohti Patong Beachia. Perille päästiin loppujen lopuksi ihan hyvin ja tietä jouduttiin kysymään vain kerran. Patongilla käytiin perinteisesti HRC:ssa hakemassa Jakelle paita (Jonka hän tosin jätti yhteen katumyymälään...upsan). Allekirjoittanut löysi itselleen viimeinkin sandaalit ja uudet aurinkolasit..jee! Patongista ajettiin Karonille syömään oikein viihryisään ravintolaan jossa oli Thaimaan parhaat kevätrullat. Ruokailun jälkeen olikin jo aika huristella kämpille ottamaan unta palloon.

Täytyy kyllä sanoa, että hivenen tuntui persnahassa skootterin kyydissä istuminen. Matkaa koko päivälle tuli noin 50km. Vähän myös jännitti tuo skootterin kyydissä oleminen tuolla villissä vasemmapuoleisessa liikenteessä, vaikka kuski olikin erinomainen. Aika useat paikalliset alejee lapset kyydissä ilman kypärää ja nämä skodat ei kyllä todellakaan ole mitään Suomen moposkoottereita. No tulipa koettua tämäkin. Onneksi ei kukaan ajanut päälle :)

Ennen palautusta skodat piti tankata. 100 bahtilla sai kaikkien tankit täyteen. Ei paha hinta!

-Henna