Oh Frankfurttia päin

Tänään eli tiistaina koittikin sitten viimeinen aamu nurmikkomaassa. Aamulla herättiin väsyneenä, kun pojat piti yöllä koko laivaa hereillä harrastamalla karatea neljän neliön hytissä. Sami sai jopa taisteluarpia, kun minä suoritin suuren vastaiskun, kun eräät päätti työntää tokkuraisen Hennan naamaan eltaantuneen kroisantin. No tästä kroisantti-iskusta traumaantuneena näinkin sitten unta, että äiti pakotti mut hyppäämään mäkeä.

Juna kohti Frankfurtia lähti 12.35. Matkalle oli luvattu kestoa neljä tuntia. Kyllähän aika kului, kun välillä nukuttiin ja välillä pelattiin korttia. Toisissa hetkissä sitten syötiin kaupan epäonnistuneita kolmioleipiä, pissuttiin ja juotiin kahvia. Voi että, kun se junakahvi voi olla pahaaa....yök! Juna kulki alussa varsin hitaasti pysähtyen usein, mutta loppumatkan paremmilla osuuksilla oli nopeutta jälleen yli 300 km/h.

Frankfurttiin päästyämme alkoi taas majapaikan metsästys ja sehän löytyikin ihan aseman vierestä. Ei turhaa rasittumista :D. Majapaikalla ehdittiin siistiytymään ja käymään netissä, kun Minnan Itävallanaikainen ystävä Tarek tuli meitä hotellilta noutamaan. Yhdessä lähdettiin metroon ja ruokaa etsimään. Tarek esitteli meille paikallisen kuuluisan pikaruokaherkun eli paistettuja makkaranpaloja ja päälle paljon ketsuppia, currya ja chilikastiketta. Lisänä ransuja ja joululimpputyylistä leipää. Ihan oli kyllä hyvää. Ranskalaiset oli tosi rapeita. Alkupalojen jälkeen lähdettiin etsimään oikeaa ruokaa.

Tarek vei meidän mukavaan ravintolaan, johon saapui myös hänen kaksi ystäväänsä. Toinen ystävä oli Puolasta ja toinen Italiasta. Tarek itse on äidin puolelta egyptiläinen. Yhdessä siinä rupattelimme (ja haukuimme ruotsalaisia) ja nautimme ruokaa iltaan saakka. Paikallinen annoskoko oli halpa ja iso. Syötiin niitä siinä sitten vähän ristiinkin. Henna mm. söi Minnan salaatin juustot ja kolme alkusalaattia. Pojat keskitty pihviosuuteen. Niin ja oli muuten hienot lavuaarit paikassa. Umpikiveen koverrettu monttu. Illan päätteeksi mentiin vielä ruokakaupan kautta aamupalaa hommamaan ja sitten hotellille nukkumaan.

Niin joo, eilisestä vielä sen verran, kun olimme palaamassa illalla nettikahvilasta, niin vastaan käveli Samin sotakaveri kavereineen. Hassua. Taas on maailma todettu pieneksi.

Eilen illalla sattui vielä toinen kohtaaminen tulppaanimaan virkavallan kanssa. Olimme rauhallisesti kävelemässä kohti paikkaa, jossa olisi tarkoitus nauttia hieman kahvia. Minnan vieressä käveleskeli jonkin matkaa mies, joka vaikutti aivan normaalilta Amsterdamilaiselta hyypiöltä. Siinä kävellessämme, ohi ajava moottoripyöräpoliisi huomasi miehen ja ajoi välittömästi hänen päälleen jalkakäytävälle. Poliisin törmätessä häneen, mies horjahti siltatolppaa vasten ja edelleen pyöränsä selässä oleva poliisin retales kiilasi hänen tiukasti pyrän ja sillan väliin. Ehkä noin minuutin sisällä paikalle syöksähti pari poliisiautoa eri suunnista ja rosmo pistettiin rautoihin teurastamoreissua varten. Kaikkea sitä sattuukin näkemään.

-Henna

Serkkupoikia katselemassa

Aamu alkoi poutaisissa merkeissä. Aamiaisen kautta suuntasimme kulkumme Amsterdamin eläinpuistoon Artikseen. Sisäänpääsy maksoi maltaita, mutta kylläpä siellä näkemistäkin riitti. Elukoita oli kärmeksistä ja liskoista, pinkviinien kautta aina jelloniin ja elehvantteihin saakka. Yksi Kea-lintu taisi tykästyä Minnaan ku tarjosi häkin raosta omia ruokiaan Minnalle. Hämärä tapaus.. :) Kun paikka oli koluttu läpikotaisin, suuntasimme jälleen kohti keskustaa etsimän ruokapaikkaa. Sitä löytyi paikallisesta ravintolasta, josta sai kaikenlaista pastasta purilaiseen. Saatuamme mahat täyteen (paitsi Samilla), vaelsimme takaisin laivalle pitämään hieman taukoa. Henna paineli heti unten maille ja muut pelailivat yhdessä.

Minnan olo on parempi ja reissu jatkuu taas iloisin mielin. Nyt kirjottelen tätä, mutta pian pitäisi vielä lähteä käymään kaupungilla etsinmässä iltakahvit ja käymään internetin ihmeellisessä maailmassa. Tälläinen hieman rauhallisempi päivä tänään. Huomenna katse ja matka suuntautuukin Saksanmaalle. Minnan kamera on alkanut vähitellen hajoilla, joten kuvien saanti blogiin on vaarassa loppua. Suomessa voi kuvia kuitenkin tulla katsomaan myös minulta. Toivotaan, että kamera kestää vielä muutaman päivän.

-Ismo

Henna ryosti vespan

Vompatteja ja joku sorkkajalkainen elukkatarhassa

Karhulla on riippumatto

Sunnuntain sateessa

Jälleen uusi aamu edessä. Heräsimme Amsterdamin kopeistamme sateen ropinaan ja suuntasimme yläkerrokseen aamiaiselle. Vita Nova osoitti jälleen olevansa maineensa arvoinen ja ruokki meidät mitä maittavammalla sapuskalla. Murkinaa oli vaikka muille jakaa ja kahvikin jo lähes kotoisen serkkunsa kaltaista :) Vesisateen edelleen jatkuessa päätimme vielä mennä ottaan päivän ensimmäiset päiväunet ja odotella sateen laantuumista.

Sadehan loppuikin muutaman tunnin kuluttua ja päätimme suunnata vaihteeksi shoppailemaan. Matkalla saimme olla omin silmin todistamassa kuinka kinuskin värinen kaveri (eli siis joku ulkosuomalainen) yritti ajaa poliisia karkuun vanhalla ooppelilla Amsterdamin pikkukaduilla. Eihän siitä mitään tullut. Kinuskipojan vectra tuli aivan oikeaoppisesti risteykseen (ulkokurvista sisäkurviin ja takaisin ulos), mutta vaikka alla oli sadekelit kumit niin vielä sateesta kostea mukulakivipinta teki kuljettajalle tepposet, jolloin mutka meni hitusen liian leveäksi ja ooppelin pakomatka päättyi puuta suojaaviin metallikaiteisiin. Puu selvisi rytäkästä onneksi vain säikähdyksellä ja sai kriisiapua heti onnettomuuden jälkeen. Kinuski komennettiin maahan pienillä pyssyillä nätisti osoitellen ja pistettiin rautoihin, jotta kuljetus teurastamolle sujuisi mahdollisimman kauniisti. Ooppeli kärsi pieniä vaurioita, mutta säilyi ajokuntoisena, tosin poliisi tarkistaa hänenkin ajokuntonsa vielä verikokeiden avulla.

Shoppailemaan kuitenkin päästiin. Päivän aikana kävimme läpi yhden ainoan ostoskadun ja sen kymmenet, jopa sadat putiikit. Mukaan tarttui pääasiassa uutta vaatetusta. Hampun ja kaiken muunkin polttaminenhan on tässä surkeassa valtiossa täysin laillista, joten kaikennäköisiä tupruttelijoita löytyi joka kadun kulmasta. Vielä en ole kuitenkaan huomannut mitään vaikutusta tällä hirmuisella passiivisella ruohon tupruttelulla, jota täällä joutuu pakostakin harrastamaan.

Päivän käntyessä iltaan, kävimme lepäilemässä paatin pohjalla ja lähdimme illalla vielä etsimään nettikahvilaa, josta käsin voisimme esimerkiksi julkaista blogitekstimme ja katsastaa kertyneet sähköpostit. Yhteyksien löytäminen onkin osoittautunut tässä kaupungissa hyvin vaikeaksi ja tekstejä julkaistaankin useampi päivä kerrallaan. Kaikki täällä osaavat suojata yhteytensä hienosti salasanoilla, toisin kuin Suomessa :) Löysimme putiikin, jossa pääsimme rauhassa tutkimaan netin saloja ja saimme äänemme jälleen kuuluviin. Palatessa kävimme vielä nauttimassa jäätelöä.

Minnan terveys on hieman reistaillut tänään. Nuha vaivaa ja olo on ollut hieman heikko. Kuitenkin jo parempaan päin. Sitkeästi Minna kuitenkin aikoo suunnata huomenna kanssamme Amsterdamin eläinpuistoon katsomaan serkkupoikia :)

Matkailu avartaa. Noin on moni sanonut ja nyt voin sen itekkin todeta. Monta asiaa on muuttanut muotoaan minun päässäni. Jo ennen oon todennu ettei suomalaiset olekaan maailman nopein kansa. Nyt oon tajunnu myös pari muuta väärää ennakkokäsitystä. Minun pääni koko on sangen suuri, tämän totesin esimerkiksi jo vuosia sitten kun sovitin itselleni ylioppilaslakkia, ei ne normaalit meinannu sopia ollenkaan. Nyt kuitenkin maailma on opettanut sen, että mun pää onkin keskivertoa pienempi (usko vain sinäkin isoveljeni :D). Oon koko reissun sovitellu itelleni aurinkolaseja ja melko tarkasti 96,7% kaikista laseista on mulle aivan liian leveitä ja isoja. Ei silloin voi pää ainakaan iso olla!! :D

Myös nenäni on tiedostettu jo pitkään olevan sangen kookas yksilö, mutta kuitenkin varsin komea sellainen :) Seuraillessani Eurooppalaisten kanssakulkijoiden erilaisia kirsuja, olen tehnyt havainnon, että olen jälleen kenties jopa keskivertoa nenättömämpi kuin muut. Varsinkin ranskalaisten mahtavat klyyvarit ovat sitä luokkaa, että mun naamasta tuskin edes kyömy erottuu kun heidän seurassaan seisoskelee. Häviän aivan sata-nolla, jopa naispuolisille patonkimaan immeisille. Havainto on mielestäni hieno, mutta se ei onneksi poista sitä hienoa tosiasiaa, että minun omistamani yksilö on hyvin komea ja sijoitettu tarkasti keskelle naamaani.

Kauniita unia kaikille..

-Ismo

Sami aamupesulla

Outo kyltti vaatekaupassa

Jatimme taaksemme foffelit

Lauantaina aamu valkeni tällä kertaa Brysselissä. Kamat kasaan ja aamupalan kautta tepastelemaan kohti asemaa, jonne jätimme rinkat säilytyslokeroihin siksi aikaa, kun vielä kiertelemme kaupungilla. Myös Brysselin molemmat nähtävyydet tuli nähtyä, vanha ja iso hotelli sekä pieni pissivä poika Manneken Pis. Pieni se todellakin oli ja olipa saanut sadevaatteet päällensä :) Olipa siellä myös Tinttiä tungettu vähän sinne tänne.

Kaupunkikierroksen päätteeksi kävimme syömässä leipäset Subwayssä ja lompsimme kohti asemaa. Suuntasimme junalla kohti Amsterdamia noin kolme tuntia suunniteltua aiemmin. Se kertokoon kaiken siitä mitä Brysselissä on nähtävää. Ainakin Brysseliläisille on kilahtanu EU vouhutus päähän. Joka ikinen talo on varustettu EU:n lipulla ja uudet paikat/rakennukset nimetty sen mukaisesti. Jos suomalaiset maanviljelijät vietäisiin kyseiseen paikkaan viikoks niin siitä ei olis mitään jäljellä, autiomaata koko roska, ehkä se olisikin hyvä asia. Sille paikalle voisi perustaa jotain hyödyllistä :)

Suuntasimme siis Amsterdamiin, josta löysimme majoituspaikaksemme pienen laivan, Vita Novan. Siellä se kellui satamassa ja odotti meitä avosylin. Mukava henkilökunta (1 hlö), hienot paikat ja tilavat (n. 4m²) kahden hengen hytit tekivät kokemuksesta miellyttävän. Täällä vietämme seuraavat kolme yötä :) Illalla kävimme kaupassa ja tutustuimme kaupunkiin. Kävelimme sattumalta ns. punaistenlyhtyjen alueen läpi ja tässä kerron vain sen, että olipahan hurjaa seutua. Hollantilaisilta lähteny pikkusen touhu lapasesta. Lopulta päätimme suunnata kohti Hard Rock Cafe Amsterdamia, jonne olikin matkaa aivan riittämin. Pienen odottelun päätteeksi saimme pöydän ja pääsimme jälleen syömään itsemme täyteen. Syömisen aikana alkoi satamaan vettä aivan reilusti ja matka takaisin laivalle olikin harvinaisen kostea. Jopa Samin paita peseytyi puhtaaksi, vaikka se olikin hetkeä aiemmin saanut päälleen reilun annoksen kahvia :D

Takaisin laivalle päästyämme tutustuimme laivan yhteiskäytössä olleisiin suihkuihin ja katosimme suurten hyttiemme uumeniin. Olipa mukava päästä nukkumaan...

Ei oo pojan pissaamisessa vikaa ja komeet on kuteet

Täällä asuu monta Tinttia

Outoa katutaidetta Amsterdamissa