Ajomatka lähti käyntiin oikein reippaasti vaikkakaan ei heidän osalta jotka purkivät Itävallan suuntaan. Tie oli ihan jumissa kun kaikki halus laskettelemaan. Ei kyllä sen lauantaina aikana. Sää oli kirkas ja pilvetön, mutta heti kun päästiin tunnelista Saksan puolelle, niin siihen loppui ne kirkkaat alppimaisemat. Päästiin kunnon sumutuhnuun.
Saksassa meille koitti heti epäonnen aamupäivä. Kuten pojat sanoivat: "säädön määrä reissussa on vakio" tai jotain siihen suuntaan. Alkumatkasta kaikki oli mennyt niin hyvin, että sattumukset alkoivat sitten kotimatkalla siitä auton öljyvalosta joka päätti syttyä. Päästiin metsästämään sitä oikeanlaista longlife-öljyä jota auto halusi litran juoda ennen kuin oli tyytyväinen. Meidän onneksi se tyytyi näinkin vähiin toimenpiteisiin. Lisää säätöä oli sitten luvassa, kun jäsen R ihmetteli ajaessaan suurta hidasta liikennesumaa ja päättyi perisaksalaiseen tyyliin ajamaan nopeimpien kaistan kautta kaikkien hidastelijoiden ohi ja "RÄPS"! Oli sitten ainut hidas pätkö sillä baanalla kera peltipoliisin. Nyt vaan toivotaan että lasku ei tule koskaan perille asti. Sattumutkset sitten jatkuivat mäkkärin myötä. Saldona oli kaksi värin toimitettua pirtelöä, yksi väärä veloitus ja yksi menetetty hampaannurkka. Hineosti siis alkoi tämä päivä.
Saksasta kun päästiin Tanskan puolelle, niin alkoi epäonnikin väistyä. Silloista päästiin onnellisesti yli ja pojat pääsi Kööpenhaminaan vähän pientä merenneitoa taputtelemaan. Myös Ruotsin läpiajo sujui mutkitta vuoroissa ajellessa ja Tukholman satamassa oltiin todella ajoissa. Minä tosin nukuin aamuyöstä ja heräilin vasta vähän ennen laivaan nousua.
Laivasta löydettiin jälleen mukava lepohuone jossa torkuttiin hivenen ennen aamukahvia. Kaikki oli jotenkin vähän uupuneita..yllättävää sinäänsä :). Ennen buffettia käytiin aamusumpilla ja pelailtiin vähän korttia. Myös viimeiset ostokset hoideltiin sujuvasti.
Laivamatkan päätteeksi oli taas edessä iloisenhilpeää ajamista jo hivenen jäykillä pakaroilla. Onneksi I oli innokas ajamaan, meikäläisen hereilläpysymisprosentti oli kyllä jo aika nollassa. Vähän jouduttiin Tampereen kupeessa odotella, kun Risen juna lähti vasta puolen yön jälkeen ja ei viititty häntä mitenkään älyttömän pitkäksi aikaa yksin asemalle jättää. Itse oltiin onnellisesti jyväskylässä joskus yhden jälkeen. Minna oli heittänyt koirat meille jo iltapäivällä, niin ei tarvinnut niitäkään sitten mistään enää hakea.
Reissu ja kaikki n. 5600km meni loppujen lopuksi oikein loistavasti ja mitään todella ikävää ei onneksi sattunut. Kiitos koko seurueelle ja Hannalle sekä Hannan mukavalla vuokratädille Beatricelle kaikesta.
 |
| Edelleen hilpeänä |
