Tänään eli tiistaina koittikin sitten viimeinen aamu nurmikkomaassa. Aamulla herättiin väsyneenä, kun pojat piti yöllä koko laivaa hereillä harrastamalla karatea neljän neliön hytissä. Sami sai jopa taisteluarpia, kun minä suoritin suuren vastaiskun, kun eräät päätti työntää tokkuraisen Hennan naamaan eltaantuneen kroisantin. No tästä kroisantti-iskusta traumaantuneena näinkin sitten unta, että äiti pakotti mut hyppäämään mäkeä.
Juna kohti Frankfurtia lähti 12.35. Matkalle oli luvattu kestoa neljä tuntia. Kyllähän aika kului, kun välillä nukuttiin ja välillä pelattiin korttia. Toisissa hetkissä sitten syötiin kaupan epäonnistuneita kolmioleipiä, pissuttiin ja juotiin kahvia. Voi että, kun se junakahvi voi olla pahaaa....yök! Juna kulki alussa varsin hitaasti pysähtyen usein, mutta loppumatkan paremmilla osuuksilla oli nopeutta jälleen yli 300 km/h.
Frankfurttiin päästyämme alkoi taas majapaikan metsästys ja sehän löytyikin ihan aseman vierestä. Ei turhaa rasittumista :D. Majapaikalla ehdittiin siistiytymään ja käymään netissä, kun Minnan Itävallanaikainen ystävä Tarek tuli meitä hotellilta noutamaan. Yhdessä lähdettiin metroon ja ruokaa etsimään. Tarek esitteli meille paikallisen kuuluisan pikaruokaherkun eli paistettuja makkaranpaloja ja päälle paljon ketsuppia, currya ja chilikastiketta. Lisänä ransuja ja joululimpputyylistä leipää. Ihan oli kyllä hyvää. Ranskalaiset oli tosi rapeita. Alkupalojen jälkeen lähdettiin etsimään oikeaa ruokaa.
Tarek vei meidän mukavaan ravintolaan, johon saapui myös hänen kaksi ystäväänsä. Toinen ystävä oli Puolasta ja toinen Italiasta. Tarek itse on äidin puolelta egyptiläinen. Yhdessä siinä rupattelimme (ja haukuimme ruotsalaisia) ja nautimme ruokaa iltaan saakka. Paikallinen annoskoko oli halpa ja iso. Syötiin niitä siinä sitten vähän ristiinkin. Henna mm. söi Minnan salaatin juustot ja kolme alkusalaattia. Pojat keskitty pihviosuuteen. Niin ja oli muuten hienot lavuaarit paikassa. Umpikiveen koverrettu monttu. Illan päätteeksi mentiin vielä ruokakaupan kautta aamupalaa hommamaan ja sitten hotellille nukkumaan.
Niin joo, eilisestä vielä sen verran, kun olimme palaamassa illalla nettikahvilasta, niin vastaan käveli Samin sotakaveri kavereineen. Hassua. Taas on maailma todettu pieneksi.
Eilen illalla sattui vielä toinen kohtaaminen tulppaanimaan virkavallan kanssa. Olimme rauhallisesti kävelemässä kohti paikkaa, jossa olisi tarkoitus nauttia hieman kahvia. Minnan vieressä käveleskeli jonkin matkaa mies, joka vaikutti aivan normaalilta Amsterdamilaiselta hyypiöltä. Siinä kävellessämme, ohi ajava moottoripyöräpoliisi huomasi miehen ja ajoi välittömästi hänen päälleen jalkakäytävälle. Poliisin törmätessä häneen, mies horjahti siltatolppaa vasten ja edelleen pyöränsä selässä oleva poliisin retales kiilasi hänen tiukasti pyrän ja sillan väliin. Ehkä noin minuutin sisällä paikalle syöksähti pari poliisiautoa eri suunnista ja rosmo pistettiin rautoihin teurastamoreissua varten. Kaikkea sitä sattuukin näkemään.
-Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti