Aamulla heräiltiin vasta klo 11 maissa ja aamusuihkun jälkeen huomasin, että ikkunasta tuijottaa joku remppasetä. Onneks en siinä heti alkanut pukemaan. Setä olisi ehkä tippunut järkytyksen myötä katolta.
Aamutoimien jälkeen lähdettiin etsimään ruokaa. Hanna ja Tuomas tavattiin hostellin likellä ja sitten mentiin Microsiin hakemaan patongit matkaan. Patongit mentiin ahtamaan läheiseen puistoon josta katseltiin maisemia alas joelle. Joen vartta pitkin käveltiin Münster-nimiselle goottilaiselle kirkolle ja käytiin sitä katsomassa sisältä. Kirkossa oli kolmet urut ja vaakunoilla varustettuja penkkejä joissa tietyt arvovaltaiset ihmiset oli aikoinaan istuneet. Ilmeisesti paikat on vieläkin varttuja tietyille suvuille. Jännä. Hassu yksitziskohta oli sellainen että kirkon penkit pystui kippaamaan siten, että niillä istuttiinkin sitten naama ovelle päin. Ei voi käsittää miksi niitä olisi tarve kipata.
Kirkkokirroksen jälkeen käveltiin katsomaan kummistustaloa joka on tälläinen hylätty huoneisto keskellä vanhaa kaupunkia. Tarina kertoo että kaikki sinne muuttaneet kuolee. joskus 1970-luvulla oli tehty testi että sinne oli asutettu kolme opiskelijaa ja kaikki oli kuollu kuukaudessa. Hyr! Nyt on sitten talo tyhjillään.
Sitten mentiin taas katselemaan kaupunkia ja etsimään kahvia. Samallla yritettiin etsiä Hannan vuokraemännälle kiitokseksi jotain suomalaista, mutta ei me mitään löydetty. Hanna sitten suomessa käydessä hankki jotain meiltä. Ismo löyti itselleen tuliaiskellon Loebin "koruosastolta". Ankaran kiertelyn jälkeen käytiin vielä syömässä pastaa Spaghet factoryllä ja kahvilla yllättäen Starbucksissa. Muut lähti katsomaan jääkiekkoa ja minä kun tunnetusti olen suuri jääkiekon ystävä, niin päätin lähteä etsimään yhtä geokätköä. Matkalla kätkölle vanhaan kaupunkiin törmäsin kivaan pappaan joka tiedusteli jostain parkkipaikasta. Parkkiasiassa en osannut auttaa, mutta tovi juteltiin meidän lomasta yms. Hauska pappa. Hyvin sitä kyllä englanti luisti. Kätkökin löytyi hyvin heti kun tajusin vihjeen ja Tom tom suostui löytämään tarkat koordinaatit. Jätin laatikkoon myös meidän ensimmäisen oman Travel Buckin jossa ja laiva-avaimenperä suomenlippupurjeineen. Lentävä suomalainen :)
Meidän huoneelle saavuttua löysin rahapussini käytävän pöydältä. Siinä se oli puoli päivää pönöttänyt eikä kukaan ollut mitään sinne laittanut. Minä taas luulin, että olin jättäny sen toiseen laukkuun tai ainakin huoneeseen.
Nyt onkin sitten edessä viimeinen yö Bernissä. Aamulla lähdetän kohti Innsbruckia.
 |
| Maisemaa "kämpiltä" |
 |
| Tuota siltaa käveltiin monesti |
 |
| Hyppää nyt vaan! |
 |
| Münster |
 |
| Tyypeillä oli tuuninkipenkit kirkossakin |
 |
| Urkujakin oli vaan kolmet |
 |
| Paikallisia kauppoja vanhoissa viinikellareissa |
 |
| Tower Suite |
Tulipas muistoja mieleen, kun luin matkakertomustanne. Bern, Thun, Mürren (oliko se se kylä, jossa ei ollut yksityisautoja ollenkaan?) ja Schiltron.. Siinä samaisessa James Bond -ravintolassa melkein jouduin käyttämään Bondimaisia kykyjä, kun kortti ei kelvannutkaan maksuksi ruokailusta...
VastaaPoistaBerner Münsterin penkeistä... Muistaakseni kirkossa oli aika jyhkeät urut. (Taisivat olla yli 70 -äänikertaiset) Penkit ovat luultavasti konserttitilanteita varten käännettävät. Näin konserteissa voi musiikista nauttia korvanlehdykät oikeaan suuntaan kääntyneinä. En tiedä, mutta veikkaisin tällaista mahdollisuutta.
Murreniin ei tosiaan ollut ees autoiltavaa tietä. Hissillä ja junalla piti mennä. Juu olisit ehkä joutunu hyppäämään liitovarjolla pakoon tai tiskaamaan maksuksi :D
VastaaPoistaNiin mekin vähän arveltin, että vähemmän sattuu niskoihin jos penkit kääntää konsertin ajaksi.