Missä me ollaan?: Lasketelupäivä

Keskiviikkona herättiin huippuaikaisin ja vähän ennen seitsemää lähdettiin raahautumaan Hannan luokse. Päivän tavoitteena oli päästä Mürreniin laskettelemaan ja James Bond-aamiaiselle Piz Glorialle.

Urheasti päästiin autolle vastustavista pankkiautomaateista sekä toppapukukasseista huolimatta ja päästiin matkaan. Jo Mürreniin mennessä maisemat oli huikeat. Vähän paikalle päästyä harhailtiin maailman kapeimpiakin kapeimmilla kyläteillä, mutta viimein autolle löydettiin hyvä parkkipaikka Lauterbrunnenista oikein parrkihallista. Kun kaikki sai toppavaatteet onnellisesti päälle, niin päästiin makaan.

Aluksi piti mennä ostamaan laskettelu/hissiliput ja sitten vaan hissijonoon. Aluksi matkattiin valtavalla vaijerivaunulla ensimmäiselle nyppylälle ja siitä pikkuruisella hassulla junalla seuraava etappi. Sitten meillä oli vastassa hivenen kävelyä Murrenin alppikylän ytimeen josta seuraavaksi hypättiin suoraan mäkeä ylöspäin lähtevään junaan. Vähän kyllä hirvitti josko sitä jarrut nyt pettäisi. Vaatimattomalle mäennyppylälle päästyämme todettiin että ollaan väärässä paikassa eikä siitä lähtenyt hissiä enä yhtään ylemmäksi. Vaihtoehtona oli sitten mennä junalla takaisin tai laskea alas sille oikealle vainulle. Minä kun tietävästi en ollut laskenut laudalla noin viiteen vuoteen, niin matkassa meni ihan tuhottoman kauan. Kaiken lisäksi se rinne oli sumuinen ja kapea, niin ei ollut oikein hyvä paikka aloittaa uudestaan tätä lautailijan uraa. Aamun säädöt, junakämmi yhdistettynä minun hitaaseen laskemiseen varmisti se että Bond-aamiainen meni meiltä ohi.

Viimein kun päästiin oikealla vaunuasemalla, niin päästiin kunnolla matkaan kohti Schilthornia ja James Bondistakin kuuluisaa Piz Gloriaa. Viimein perillä maisemat oli kyllä huikaisevat. Aurinkoisia Alppihuippuja huippujen perään ja alhaalla olevia laaksoja peitti pilvikerrokset. Aluksi kuvailtiin kaikkia yhdessä ja erikseen, edestä ja takaa jne jne. ja sitten mentiin syömään. Hivenen olikin jo nälkä, kun kello hipoi puolta päivää. Ravintolan ruoka oli kyllä maukasta. Isännän kanssa otettiin leivitettyä possua ja ransuja. Jälkkäriksi kahvia ja maailman isoin jälkiruoka-annos. Siinä oli mansikkasorbettia, sitruunasorbettia+tötterö, jugurttijäätelöä, jotain toffeejäätelöä ja suklaajäätelöä-Lisäksi hedelmiä, marenkiä ja kermavaahtoa. Huh!

Ruokailun päätteeksi minä päätin että säästän itseäni ja menen takaisin samaa reittiä eli vaunuilla sekä junilla. Muut sai laskea rauhassa alas koko nyppylän joka kohoaa vaivaisen 2970m korkeuteen :D. Minä pääsin mukavasti alas ja ehdin käydä kahvilla, kun muut sitten pian jo saapuivatkin. Lasku oli mennyt kuulemma hienosti ilman suurempia tapaturmia. Puuteriakin oli löytynyt pojille laskettavaksi ja Imsolle kuvattavaksi. Välillä oli tosin ollut niin sumuista että oli saanut mennä aslapäin liki käsikopelolla :D

Kun päästiin laskettelemasta kotiin niin kaikki oli kyllä lievästi väsyneitä. Illalla vähän torkuttiin kukin tahoillamme ja käytiin vähän nääpurin mäkkärissä haukkaamassa iltapalaa. Syömisen jälkeen vielä istuttiin vähän iltaa meidän Tower suitessa ja sedät puheli levottomia. Sitten olikin jo hyvä koomaantua sänkyyn. Päätettiin että aamulla nukutaan myöhään.