Lumivalki ja kuus pient naperkulliaist eli nuorten lähetysmatkalla Virossa

Vuosi sitten joku sai töissä idean, että nuoret voisivat tehdä lähetysmatkan Viroon, koska siellä on seurakuntamme nimikkolähetit lähetystyössä. Siitä se sitten lähti. Rahaa kerättiin myyjäisien avulla. Myytiin piparkakkutaloja, ruukkuun tehtyjä talipallotelineitä, maalattuja kauniita katuharjoja sekä kuppikakkuja. Rahat saatiin kasaan ja osa armollisesti työpaikan budjetoinnin kautta ja päästiin matkaan. Reissumme Tallinnaan tapahtui 14.-17.10. eli syyslomaviikolla. 

Maanantai
Aamulla oli herätys vaatimattomasti 4.30, koska Jyväskylän matkakeskuksella piti olla jo kuudelta. Mies onneksi nousi keittämään puuroa matkalaiselle. 6.20 lähti Intecity kohti Helsinkiä. Matka meni nopeasti kutomisen ja kahvikupposen kanssa. Perilla tilattiin tilataksi jolla sitten huristeltiin satamaan. Laivaan päästyämme saatiinkin viettää koko 2,5h aika Viking XPRS buffetissa. Voi sitä blini- ja mäti-ilottelun riemua ;)

Perillä Tallinnassa otettiin rinkka selkään ja laukut kouraan ja lähdettiin tallustelemaan kohti lähellä olevaa hotelli Metropolia. Hotelli on oikein hyvä ja meille osalle jo ennestään tuttu siltä edelliseltä villalankamatkalta. Majoittautumisen jälkeen me lähdettiin katselemaan ympärille. Menimme myös kirkkonkonserttiin vanhassa kaupungissa olevaan 1300-luvun Püha Vaimu kirikuun (Pyhän Hengen kirkko). Oli melko korkeakulttuurista kun 3/4 nuorista nukahti penkkiin. 

 

Kirkon jälkeen mentiin hortoilemaan ja paikalliseen Revan Cafeen iltapalalle. Söin tomaattisia bruschettoja ja tyrnismoothien joka oli aika hyvä smoothie. Illalla sitten jo uni maistuikin aika hyvin.

Tiistai
Aamu aloitettiin 8.45 hotellin aamiaisella. Aamiaisen jälkeen vähän jouduttiin odottelemaan nimikkolähettejä saapuvaksi ja sitten päästiin matkaan. He kyydittivät meidät aluksi Piritan puolelle jossa käytiin paikalloisella ostarilla ja samalla syömässä. Löysin ostarilta Viron pehmeimmän lampaantaljan ja ah se niin lähti mukaan keinutuolin pehmikkeeksi. Lampaalla on nyt hyvä virka eikä sitä oteta häneltä pois. Ostosten jälkeen lähdettiin katsomaan paikallista televisiotornia, mutta emme päässeet itse torniin, koska siellä oli joku konferenssi. Parkkiksella nähtiin kuinka Ukrainan presidentti Viktor Janukovits saattueineen saapui paikalle. Oli aika monta mustaa ja hienoa maasturia.

 

Takaisin hotellille päästyämme me tädit käytiin ripsihuollossa. Itse otin ripsipermanentin ja värin 20e (Suomessa 50e). 

Illalla lähdimme kiitämään vielä Ilkka Puhakan tilaisuuteen Nõmme Rahun kirkolle. Paikalle jouduttiin mennä taksilla, kun oli bussit vähän hukassa. Ilkka Puhakka opetti suomeksi ja paikallisille tulkattiin. Oli hauska laulaa monia tuttuja lauluja eestiksi. Tilaisuuden jälkeen oli vielä kirkkokahvit seurakuntatalolla. Paikalla oli neljä lähetystyöntekijää ja moni paikallinenkin osasi suomea. Hieman outoa. Kotimatkabussi löydettiin sitten paremmin oppaan avulla. 

Kirkko

Syvyydestä minä huudan sinua Herra

Illalla vielä syötiin myöhäinen illallinen Peppersack ravintellissa vanhassa kaupungissa. Oli niiiiiin hyvää alkupalaleipää valkosipulilevitteen kanssa ja niiiiin hyvää possua. Paistettu hapankaali kyllä jäi syömättä. Maistui ihan pilaantuneeltä kaalipadalta :D. Syöminkien jälkeen oli taas hyvä hiippailla nukkumaan. 

Keskiviikko
Keskiviikkona päätettiin lähteä tutustumaan Olavisten kirkon korkeaan torniin. Kyllä siinä vaadittiin pieneltä ihmiseltä pakaralihaksia ja keuhkoja nousta ne kivirappuset ylös asti. Liki 200 askelmaa. Kapuaminen oli kyllä sen arvoista. Todella hienot näkymät ympäri Tallinnaa. 

Kahvikauppa ja kaksi tonttua

Retkeläisiä

Komea on

Korkealla pelottaa

Näkymät

Kiipeilyn jälkeen mentiin ohjaajaporukalla herkkukaffille Maiasmokk kahvilaan ja nuoret meni tekemään omia juttujaan toviksi. Olipa hyvää passion-tuorejuustokakkua eikä ollut edes diggestivepohjaa. Kahvin jälkeen käytiin langanmetsästyksellä ja sitten olikin taas ruoka-aika. Oltiin sovittu tärskyt Ravintola Oliverin likelle. Söin siellä suussasulavaa possun sisäfileestä ja pekonista väsättyä varrasta ja uuniperunaa. Voin niin suositella tuota paikkaa. On vähän kalliimpi paikka Tallinnan mittapuulla, mutta silti edullisempi kuin Suomessa. 

Vanhaa kaupunkia

Se kakku :P

Lankapuoti

Oliverista

Ruokailun jälkeen käytiin vielä Chilikaupassa ja sitten mentiin hotellille ottamaan lepoa. Allekirjoittanut oli aika raatona ja skippasi messun johon muu joukkio sitten suuntasi. Messun jälkeen käytiin vielä syömässä St. Patrick`s ravintolassa. Kolmen ruokalajin pikkumenu vedellä ja kahvilla 11e. Ei kovin paha hinta. Itse söin alkusalaatin, kanapastan (hyi tilliä olivat siihen laittaneet) ja omena-raparperitortun jäätelöllä. Ja masu kiitti jälleen. 

Näin meni kolmas päivä.

Torstai
Aamu valkeni muita päiviä viileämpänä ja oli ensimmäinen päivä milloin kaduin pipon rinkkaan unohtamista. Pakkailujen ja hotellin luovuttamisen jälkeen lähdettiin kahden tädin voimin ratikalla Karnaluksiin eli paikalliseen lankataivaaseen. Löysin ihanaa violettia alpakkalankaa pipoksi ja pipopyöröpuikot. Pääsee pipohommiin. 

Lankaa

Lankamatkan jälkeen mentiin Viru Keskukseen välipalalle ja kahville aikaa tappaaksemme. Lounasta syötiin Basiilik pastaravinteliissa. Olipa hyvää uunitettua pastaa vuohenjuustolla sekä aurinkoikuivatulla tomaateilla. 

Sitten olikin aika lähteä hinaamaan kohti laivaa ja kotimatkaa. Retkemme ainut setävahvistus oli epäilyttävän näköinen ja joutui turvatarkastukseen. Löysin myös Tallinnan satamasta kaksi veljentyttöäni. Kyllä on taas maailma pieni. Laivamatka ja jopa bussimatka kotiin meni aika kivuttomasti. Taksi oli vähän vaikea saada, mutta kotona olin to-pe välisenä yönä 01.30. Kyllä uni maistui.

Reissu oli niin kiva, mukava ja onnistunut. Kiitos retkiporukalle. 

-Henna

Moottoripyörillä Hailuotoon ja takaisin

Vähän viiveellä tulee tämä päivitys, mutta parempi myöhää, kun ei milloinkaan.

Päätettiin siis lähteä isännän kanssa pienelle retkelle moottoripyörillä heinäkuussa, kun ei olla sellaisella vielä aiemmin oltu. Aluksi meidän piti lähteä liikkeelle jo maanantaina, mutta vesisateesta johtuen lähdettiinkin vasta tiistaina. 

Ensimmäisenä päivä lähdettiin aamupäivällä ajamaan pikkuteiden kautta Pihtiputaalle. Reitti kulki Laukaan ja Konneveden kautta. Matkalla pidettiin vähän taukoja, mutta Pihtiputaalla sitten pidettiin  oikein ruokatauko. Pihtiputaalta ajettiin sitten isoa tietä eli nelosta pitkin Ouluun josta oli tarkoitus ehti Hailuotoon vievään lauttaa. Loppumatkasta vähän kostuttiin, kun tiet oli märkänä, mutta muuten päästiin oikein onnellisesti lautalle. Itseäni jännitti pyörän lautalle ajaminen ihan kamalasti, kun alla oli märkä metallipinta. Hyvin meni kuitenkin.
 

Pyörät ja pakaasit

Perillä Hailuodossa ajeltiin saaren läpi kohti "hotelliamme". Oltiin varattu Marjaniemestä pieni aitta jossa nukkua. Perille päästyä saatiin huomata, että paikallinen ravintala Luoto oli jo kiinni sairastumisen vuoksi ja eihän meillä ollut eväänä kuin juotavaa ja pari smoothieta. Vähän kyllä korpes alkaa nukkumaan tyhjin vatsoin, kun kauppakin oli jo kiinni ja
takana 430km hurjastelua.

Marjaniemen majakka

Kalastajakylää

Aamulla kun päästiin ylös, niin tunsi kyllä vartalossa edellisen päivän kilometrit. Minulla oli niskat ajamisen ja tyynyttömyyden jälkeen ihan jumissa. Lähinnä vaan oksetti. Käytiin vähän kiertelemässä rannalla olevilla "pitkospuilla", etsimässä yksi geokätkö ja syötiin myös lounasta ravintolassa joka oli nyt onneksi jo auki. Sitten olikin aika startata pyörät kohti paluumatkaa. Oli kyllä nopea piipahdus Hailuotoon, mutta oikein oli hauska paikka.

Lauttaa odotellessa juotiin kahvia ja syötiin munkit sataman pikkukahvilassa. Minä sain hartiahierontaa, niin pääkipukin alkoi mennä ohi. Onneksi! Siinä odotellessa nousi melkoinen myräkkä ja piti vetää oikein sadevarusteet niskaan. Onneksi pahin sade ehti mennä ohi ennen lautalle siirtymistä. Yksi setä kyllä joutui pyörällään siihen kaikista pahimpaan kuuroon ja aikoi silti ajaa vielä Lahteen. Aika kova turnauskestävyys hänellä.

Lautalta kun päästiin pois, niin lähdettiin ajelemaan kohti Kalajokea josta oltiin varattu majoitus Tapion Tuvilta. Perillä majoittauduttiin ja syötiin Tapsan ravintolassa kunnon pihviä. Illalla meinattiin käydä vähän kävelemässä, mutta rankkasade yllätti, niin mentiin sitten huoneeseen katsomaan leffaa ja aika aikaseen unikin jo maistui. Ajaminen vaatii kyllä veronsa. Tälle päivälle kertyi kilometrejä reilut 170. 

Pakko tuulettaa vielä Kalajoen Karkkipajan herkkuja joita löydettiin Tapsan respan myymälästä. Ne on niin hyviä ja lisäaineettomia. Ollaan ostettu niitä joskus vuosia sitten kesälomareissulla ja nyt taas niitä sai..nam! Piti ostaa vähän varastoonkin.

Torstaiaamuna käytiin vielä aamupalalla ennen kuin oli taas aika pakata pyörät ja lähteä liikenteeseen. Tämän päivän ensimmäinen kohde oli Lohtajalla sijaitseva Ohtakari. Siellä sijaitsee SLEY:n leirikeskus. Siellä vähän tauotettiin ja syötiin jäätelöä. Joku saattoi myös repia kasveja rantahiekasta mukaan kotiin istutettavaksi.
 

Merinätkelmää saattoi lähteä vähän mukaan

Ohtakarissa

Ohtakarista jatkettiin matkaa Härmän Powerparkiin jossa syötiin lounasta. Lounaan jälkeen oli vuorossa viimeinen etappi tälle päivälle eli ajeltiin Soiniin yöksi. Perillä Soinissa oli kyllä taas tauko paikalla. Minä pääsin myös ensimmäistä kertaa ajamaan pitemmästi hiekkatietä moottoripyörällä, kun piti ajaa Hautakylälle. Se on kyllä aika jännittävää. Onneksi tietä ei ollut aivan juuri kahruttu. Tämän päivän kilometrejä kertyin liki 300.

Perjantaina ja viimeisenä retkipäivänä ajeltiin kotiin loput 170km. Retki oli kyllä oikein mainio ja tulevaisuudessa voi uskaltaa lähteä vielä kaummaskin.

-Henna

Kotia kohti

Tiistai koitti varhain aamupalan ja lentokentälle rahtautumisen merkeissä. Taksikuski vei meidät mukavasti suoraan oikealle ovelle ja päästiin myös nopsaa turvatarkastusten läpi ilman kummempia tonkimisia.

Hei hei Thaimaa.

Lennot meni yllättävän nopeasti ja odotus Berliinissäkin oli oikeastaan vain ruoikailun (3 tuntia) mittainen. Helsingistä päästiin lähtemään aika nopsaa ja yhden ruokatauon verran pysähdyttiin matkalla. Kotona oltiin 5.30 ja täytyy sanoa, että suihkun jälkeen uni omassa sängyssä kyllä maistui.

Matka meni kyllä kaiken kaikkiaan oikein hyvin ja oli älyttömän mukava kokemus. Voin suositella Thaimaata ihan kaikille. Varmasti löytyy jokaiselle jotain. Itselle paras kokemus oli varmastikkin se koralliriutalla snorklaaminen.

Näihin tunnelmiin ja seuraavaa reissua odotellessa

Tuk-tukilla maailmalle - Viimeinen kokonainen päivä Bangkokissa

Viimeisenä kokonaisena päivänä Bangkokissa oli tarkoitus lähte bussilla Grand Palacelle, mutta perille päästyä saatiin huomata sen olevan juuri silloin kiinni (tai sitten paikalliset kusetti meitä). No päädyttiin joka tapauksessa ottamaan pari tuk-tukia jotka lupasivat viedä meitä nähtävyyksille pilkkahintaan. Aluksi huristeltiin jollekkin pikkuruiselle temppelille jonka nimeä en mistään löytänyt. Siellä ystävällinen paikallinen setä kertoili meille juttuja mm. buddhalaisuudesta. 

Toinen kierroksen temppeli olikin vähän isompi Wat Benjamabophit "The Marble Temple". Se oli hieno ja alueen keskellä meni pikkuruinen joki. Joki kuhisi isoja kissakaloja ja yksi valtava varaanikin siellä kroolasi. Minä tietenkin oli enemmän kiinnostunut niistä elukoista :D

"The Marble Temple"

Temppelikierroksen jälkeen mentiin muutamiin liikkeisiin, koska kuskit saivat niistä käynneistä polttoaineseteleitä itselleen, vaikka me emme olisi mitään ostaneetkaan. Käytiin parissa jalokiviliikkeessä ja lopuksi mentiin vielä James Fashion nimiseen pukuliikkeeseen. Isäntä ja jake tietysti päätyiät ostamaan itselleen puvut ja hintaa tuli noin 160e/puku. Kangas oli tosi laadukas joten ei paha hinta mittatilauspuvusta. Puvut tilattiin päivällä yhden maissa ja pukuliikkeen sedät lupasi, että puvut saapuu hotellille illalla kahdeksan maissa (ja näin kävi). Vähintäänkin opeaa toimtaa, mutta heillä on kuulemma 350 ompelijaa töissä. Täytyy sanoa, että istui puku kyllä todella hyvin ja kaupanpäälle sai myös silkkisen krakan.

Suuren pukusession jälkeen lähdettiin pyrkimään vielä sinne ison joen toisella puolella olevalle temppelialueelle, mutta matkamme tyssäsi jälleen laivattomuuteen, joten päätettiin suunnata suoraan eläintarhaan. Dusitin eläintarhalle päästyä hyvästeltiin kuskit ja lähdettiin syömään. Vähintäänkin jännittävien ruoka-annosten jälkeen oli vuorossa itse eläintarhakierros. Täytyy kyllä todeta, että olipahan elukoilla pikkuruiset aitaukset verrattuna aikaisempii eläintarhakokemuksiin. Oikein muuta sanottavaa ei ole muuta kuin se, että kirahvin nimi oli Bin Laden ja kamelontti oli valloittava.

Mauri Pekkarinen norsu

Eläintarhan jälkeen lähdettiin hotellille ja pienoisen lepohetken jälkeen pojat lähti kattomaan thainyrkkeilyä. Oli siellä kuulemma hutkittu ja potkittu ankarasti. Paikallisilla oli myös ollut mystinen vedonlyönti käynnissä ja siitä ei kuulemma ollut saanut oikein mitään selkoa. 

Illalla käytiin vielä syömässä israelilaista ruokaa ja sitten oli aika pakata kimpsut ja kampsut aamun kotilentoa varten.

- Henna

Bangkok sai meidät

Uusi aamu koitti meille aamupalan merkeissä. Olipa mukava saada kerrankin heti aamusta jotain kunnon syötävää. Aamupalan jälkeen lähdettiin matkaamaan valtaisalle Chatuchak-viikonlopputorille. Onneksi meidän hotellin läheltä meni yksi hyvä aivan torin viereen. 

Itse tori oli kyllä enemmän kuin valtava. Kokoluokka vastasi useamman jalkapallokentän kokoa ja tori oli aivan täynä kaikkea mahdollista kengistä ja vaatteista aina taiteeseen asti. Meidan perheelle lähti mukaan Conversen tennarit joille tuli yhteishintaa noin 40e. Ei kovin paha. Jotain vaatteita löydettiin myös. Minä ostin kauan etsimäni mustat haaremihousut ja Isäntä sai uuden Alpinen repun aivan naurettavaan hintaan. Löydettiin myös mukavasti viimeisia tuliaisostoksia. 

Taivas

Torilla meni kyllä helposti useakin tunti ja voin ehdottomasti suositella ihan jokaiselle. Ainut oli lemmikkiosasto minne en suosittele kenenkään herkän eläintenystävän menevän. Siellä oli valtavasti oravia kaupan. Ne ressukat odotti ostajaa narut kaulassa ja osalla oli vaatteet päällä. Hivenen olivat stressaantuneen oloisia. Onneksi koiranpennut olivat suhteellisen hyvissa ja puhtaissa oloissa. Ainut asia mika niissa huoletti oli pienet häkit ja alaskanmalamuuttivauvojen paksuturkki tuossa kuumuudessa :(

Torilla hyörimisen jälkeen lähdettiin etsimään tietä kohti ruokapaikkaa. Käytiin syömässä Hong Kong Noodelsilla maailman pienimmät ruoka-annokset ja sitten oli aikomus suunnata kohti temppelinähtävyyksiä. Loppujen lopuksi matka ei sujunutkaan aivan niin nopeasti ja mentiin jokitaksilla ihan kotinurkille asti.

Hotellilla lepäilyn jälkeen lähdettiin tutustumaan Khao San Roadin huudeihin ja löydettiin ruokaakin vatsan täytteeksi. Tällä kertaa oli taas tarjolla pohjanoteerausruokaa. Makua ei ollut sitten yhtään ainakaan minun annoksessani. Pojat päätyivät ruokailun jälkeen vielä maistelemaan paikallisia herkkuja eli karistettyja matoja, heinäsirkkoja ja koppakuoriaisia. Aika inhaa. Minäkin tosin maistoin yhden madon. Se ei onneksi maistunut muulta kuin rapealta ja kastikkeelta. Isommat öttiaiset olikin ollut sitten vähän limaisempia.

Herkkuhetken päätteeksi lähdettiin siirtymään Saxophone nimiseen baarin jota kaikki ovat suositelleet ja kehuneet. Itse baarin puitteet olivat kylla hienot, mutta allekirjoittaneeseen kun ei tuo jazz-musiikki livenäkään oikein iske, niin meidan perhe lähtikin kotimatkalle jo hyvissä ajoin ennen muuta seuruetta. Kieltämättä kyllä väsyttikin jo. 

Illalla taas tiesi kävelleensä ja uni maistui

-Henna

Krabi-Bangkok

Aamu koitti meille hyvinkin varhain, kun seitsemän maissa taksi tuli hakemaan meitä kohti Krabin lentokenttää. Tarkastukset meni sujuvasti eikä edes Jake joutunut kovin paljoa kopeloitavaksi.

Lento kesti ainoastaan reilun tunnin ja oli siis ohi hujauksessa. Kentältä otettiin bussi jolla huristettiin sitten hotellille. Ensikokemus Bangkokista oli vähän lattea. Kaikki näytti jotenkin likaiselta ja pelkäsin todellakin pahinta meidän hotellin osalta, kun alkoi näyttämään, että se on aivan getossa. No hotelli oli kuintenkin oikein söpö vihreine petivaatteineen ja mikä parasta, niin ilmastointi toimi eikä lattialla näkynyt torakoita.

Hetken majoittautumisen jälkeen lähdettiin taas perinteiselle kaupunkikierrokselle. Aluksi käytiin syömässä mäkkärissä, mikä oli oikeastaan aika luksusta kaiken riisin jälkeen. Sitten käveltiin paljon mainostettuun China Towniin mikä tosin oli aika pettymys. Eksyttiin torille, missa myytiin lähinnä sellaisia videoita ja leluja..kiva. Tämän vilinän läpäistyämme etsittiin itsemme rautatieasemalle josta hypättiin junaan ja matkattiin jonnekkin paikkaan X mistä käveltiin päättäväisesti kohti paikallista Hard Rock Cafea. Saatiin hoidettua virvoituspuoli ja ostettua myös matkamuistopaidat.

Poliisilaitos

China Town

Hard Rock Cafen jalkeen oli tarkoitus mennä katsomaan Lumpinee Stadiumille Thai Boxingia, mutta perille päästya todettiin, etta 1600 bahtin liput on aika suolainen hinta varsinkin, kun me rouvat ei oltu siitä aivan niin kiinostuneita. No päädyttiin lähtemään kotiin ja suunniteltiin, etta pojat menee katsomaan ottelua joku toinen ilta yhteen meitä lähempänä olevaan paikkaan.

Lumpineelta palaamisen jälkeen käytiin vielä katsastamassa paikallinen kuuluisa "tyttökatu". Täytyy kyllä ihmetellä miten paljon sitä tarjontaa oikein löytyi aina naisista, ladyboyden kautta  miehiin asti. Tarjolla oli myös runsaasti pingispallo- ja banaanishowta. Huh huh! Miten joku viitsi/pystyy tuolla kylillä itseään kaikki illat kaupata. 

Aivan loistava mainos

Vauhdikas tuk-tuk

Aika pian tekikin joukkion mieli lähteä hotellille. Oli ainakin shokeeraava päätös päivälle.

-Henna

Vatsaoireita ja kanoottiretkeilya

Perjantaina eli viimeisenä kokonaisena päivän Krabi Townissa oli tarkoitus lähteä kanoottiretkelle, mutta aamulla näytti vähän heikolta, kun yhdellä oli ripuli, toisella kuumetta ja kolmas oli ollut koko yön vatsataudin oireissa. Meni siis aivan putkeen.

Isäntä kävi kuitenkin ostamassa Jaken kanssa meidän kameralle vedenpitävän pussin, että sen uskaltaa ottaa melomaan mukaan. Samalla reissulla Isäntä kävi myös tsekkaamassa yhden keskellä kylää olevan luostariyhteisön tms. jota oltiin jo edellisinä päivinä katseltu. Harmitti, kun en itse uskaltanut vatsaoireisena mukaan lähteä.

Iltapäivällä tilanne oli sellainen, etta tosiaan ainoastaan Isäntä ja H lähti kanoottiretkelle. Meni vähän rahat turhaan, kun oltiin jo matkat etukäteen maksettu, mutta minkas teet. Onneks voitiin kaikki jo illalla paremmin, kun aamulla oli edessa lento Bangkokkiin.

Illalla kanoottimatkalaiset palasi reissulta kalapallon kokoisen kokemuksen rikkaampana. Retki oli mennyt oikein hyvin, vaikka matala vesi ja mudassa rämpiminen "It is just chokolate" olikin vähänn matkan oikeaa kokonaisuutta muuttanut. Lopuksi oli kuitenkin vielä ollut hyvä tilaisuus kuvata auringonlaskua ja tarjolla oli ollut myös paljon grilliruokaa. Myös me kipupotilaat saimme siitä osamme ihan kotiin asti kuljetettuna. Kiitos siita! Kanavartaat ja uuniperuna oli ihan hyvää. Kalapalloja ei allekirjoittanut halunnut sattuneesta syystä maistaa. Isanta ja H oli salaperaisesti niita hävittänyt ruokailun yhteydessa :D

Päivä siis kului aika monen osalta vai makoillessa ja minä suoriuduin ainoastaan kauppaan asti. Kovasti tuntuu saavan paikallisilta apua ja huomiota, kun olin yksinäinen länkkäri liikenteessa..kivoja nämä paikalliset.

-Henna